VIDEOPOSTAUS: Pohdintaa erakoitumisesta ja ystävyyssuhteista

Heippati hei!

Jaahas, nyt on sitten väkerretty ensimmäinen videopostaus. Ajattelin tehdä ensin pienen höpöttelyvideon, mutta juttua alkoikin tulemaan ja tulemaan.. Aiheena on erakoituminen, se kun ei ehdi/jaksa omassa arjessaan ylläpitää sosiaalisia suhteita kovinkaan paljoa - pohdintaa minne tämä valinta on minut ja elämäni vienyt.

Minusta on tullut ihmeellinen kotihiiri. Jos muilta kysytään niin olen ikävä koti-ihminen. Koti vaan on nykyään ehdottomasti paras paikka! Nykyään minulla on vapaa-aikaa niin vähän koulun ja työn ohella, että vietän ylimääräisen ajan täällä todella mielelläni eikä minua ihan hevillä pois saa. Rakastan kotona palloilemista - jolloin saan tehdä itselleni tärkeitä asioita välittämättä muusta maailmasta. Kotona ollessani haluan tehdä niitä asioita mistä nautin ja mitkä tekevät minut iloiseksi.

Tätä aihetta aloin pohtimaan eilen kun kaveri kysyi, että jos lähtisin koulun jälkeen hänen kanssaan kahville. En yksinkertaisesti vain jaksanut sillä takana oli pitkä koulupäivä ja tunnin ajomatka takaisin kotiin. Tuntui vaan niin lohduttavan ihanalta tietää, että edessä on täysin vapaailta kaikesta - enkä halunnun uhrata sitä kenellekään muulle. Niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin. Minulle on todellakin luksusta se aika jonka saan viettää kotona. Kun oma aika on harvassa, niin sitä osaa arvostaa täysin eri tavalla.

Olenkohan minä jotenkin outo? Tuntuu, että toisilla riittää intoa ja jaksamista touhuta vapaa-ajallaan ties mitä. Itselläni on vaan sellainen olo, että näen ihan tarpeeksi päivän aikana ihmisiä koulussa sekä töissä. En halua vielä vapaa-aikaanikin täyttää sosiaalisella tekemisellä, koska olen sellainen erakkomainen ihminen että tarvitsen hiljaisuutta ja rauhaa.

Osittain olen kantanut tästä huonoa omaatuntoa, että en aina jaksa/ehdi nähdä ihmisiä omilta kiireiltäni. Onneksi olen nykyään jo paremmin ymmärtänyt, ettei täällä olla ketään miellyttämässä vaan parempi elää omaa elämäänsä niin kuin parhaalta tuntuu. On hyvin tärkeä kuunnella itseään, mitä itse kaipaat elämääsi, mitä elämääsi haluaisit ja kuinka sen voisit saavuttaa. Miksi siis pitäisi toteuttaa asioita joista ei pidä? On mahtavaa tehdä asiat omalla tavallaan ja ymmärtää, että kaikkien elämä ei tarvitse olla samanlaista. Minun ei tarvitse nauttia samoista asioista kun muut nauttivat, vaan saan hyvällä omallatunnolla olla sellainen ihminen kuin olen.

Siinä vaiheessa kun ihminen toteuttaa elämässään niitä asioita mistä pitää, ollaan jo aika pitkällä. Eihän voi mennä kovin huonosti, jos elämä koostuu sinulle tärkeistä ja hienoista asioista? Sen sijaan tuntuu, että monella elämä on nykyään sellaista pakollista suorittamista. Ei osata pysähtyä ja miettiä mitä täällä oikein kannattaisi tehdä. Minusta tärkeintä on kuunnella itseään ja rakentaa elämä sen mukaisesti.

Oma kaveripiirini on myös muuttunut parin viimeisen vuoden aikana radikaalisti. Olen ymmärtänyt päästää irti sellaisista ihmissuhteista jotka eivät tuo minulle mitään vaan lähinnä vie omaa energiaani. Olen ymmärtänyt, ettei minun tarvitse täyttää elämääni miljoonilla kaverisuhteilla - vaan lähinnä haluan panostaa niihin muutamaan hyvään ystävyyssuhteeseen. Onhan sekin fakta, että ystäviä ei voi olla ikinä liikaa - mutta enemmän itse nykyään mietin millaisien ihmisten kanssa haluan aikani viettää. Kaipaan elämääni aitoja ja rehellisiä ystäviä, mutta pinnallisia kaverisuhteita olen suosiolla karsinut pois elämästäni.

Olen ymmärtänyt myös sen, että vuosien varrella ihmiset elämässäsi vaihtuu. Toiset kulkevat hetken aikaa mukanasi ja toiset taas läpi elämän. Niin se kai kuuluu mennäkin. Jokaiselta varmasti oppii jotain, ja jokaisella persoonalla elämässäsi on ollut tarkoitus sekä jotain annettavaa juuri sinulle. Olen ymmärtänyt, että ihmiset muuttuvat elämäntilanteiden mukaan eikä välttämättä ole tarkoituskaan, että elämään haalitaan ihmisiä niin että yritetään pitää kaikki mukana läpi elämän. Niin se vaan on, että osa tippuu kyydistä aikanaan mutta uudet elämänkäänteet taas tuo elämääsi uusia ihmisiä. On vain valitettava tosiasia että elämäntilanteet vaihtuvat ja ihmiset muuttuvat - yhtäkkiä huomaatkin ettei teillä ole enää juuri mitään yhteistä. Tällöin on ehkä aika jatkaa matkaa erillään. Välillä erilleen kasvaminen antaa enemmän kuin ottaa, toisinaan on hyvä vaihtoehto karsia elämästään pois ihmisiä joilla ei ole enää mitään annettavaa sinulle eikä sinulla heille. Minun elämästäni on tippunut monia ihmisiä pois, ja nyt on sellainen olo että niin sen kuuluikin mennä. Kun ei ole enää mitään yhteistä toisen ihmisen kanssa, saattaa olla todella raskasta väkisin ylläpitää ystävyyssuhdetta. Usein tällaisissa tilanteissa se alkaa kuolemaan itsestään pikku hiljaa kun yhteydenpito vaan alkaa hiipumaan.. Vaikka ystävien ei tarvitsekaan olla samanlaisia, on kuitenkin tärkeää että ajattelutapanne sekä arvonne on edes jollain tasolla samanlaisia.

Ymmärrän toki, että tilanne voisi olla täysin toisenlainen jos olisin esimerkiksi työtön ja aikaa olisi vaikka muille jakaa. Silloin varmasti arvostaisin erilaisia asioita kuin tällä hetkellä. Mutta sellaista se elämä on, jatkuvaa muutosta. Elämä muuttuu ja me muutumme sen mukana, emme me pysy aina samanlaisina ihmisinä. Esimerkiksi minä saatan nauttia tällä hetkellä sellaisista asioista joita ihmettelen viiden vuoden päästä, että mitä ihmettä päässäni on mahtanut liikkua..

Pari vuotta sitten oma pahin palkoni oli yksin jääminen. Se, ettei elämässäni yhtäkkiä olekaan ketään. Yritin pakonomaisesti pitää kiinni kaikista hyvän päivän tutuistakin koska yksin jäämisen pelko oli niin valtava. Tuli kuitenkin aika, jolloin monet muuttivat täältä pikkupaikkakunnalta pois ja itse muutuin radikaalisti ihmisenä. Tämä oli täyskäännös elämässäni, jolloin kertaheitolla elämästäni tippui suuri osa ihmisiä pois. Tämä kuitenkin on muuttanut minua huimasti ihmisenä, mutta vain positiiviseen ja vahvempaan suuntaan. Tuntuu voimaannuttavalta kun kaikki ylimääräinen taakka elämästä on lähtenyt pois. Olen ymmärtänyt kuinka hyvin pärjään myös yksin enkä ole riippuvainen toisista ihmisistä. Olen oppinut täyttämään elämäni niillä asioilla mistä minä pidän ja nautin, sekä olen ymmärtänyt että voin ihan hyvin karsia elämästäni pois niitä asioita jotka vievät minulta energiaa enemmän kuin tuovat minulle mitään hyvää. Kun olen kuunnellut itseäni on elämäni täyttynyt hyvillä asioilla joista minä tulen onnelliseksi - juuri sellaisilla asioilla mistä sen haluankin koostuvan. Olikin lopulta lohduttavaa kohdata itsensä ja rakentaa itse oma onnensa. 

Kun olen ymmärtänyt päästää irti, on elämäni täyttynyt sellaisista ihmisistä joiden kanssa koen olevani samalla aaltopituudella. Uskon, että kun en yritä pakonomaisesti pitää kiinni kaikesta - täyttyy elämäni kuin itsestään niistä hyvistä asioista, kunhan elän elämääni sillä tavalla kuin haluan. Haluan panostaa näihin aitoihin ystävyyssuhteisiin jotka olen elämääni onnistunut jollain tapaa haalimaan, sillä he ovat minulle tärkeitä.  

Älkää olko kovin pahoillanne pienestä hääräilystä videon ohella. Videolla saattaa esiintyä myös hieman sönkkäämistä, tuntui aluksi hieman pöhlöltä jutella yksin kameralle.. :)

 

Ja tein oikeastaan vielä lisävideon hieman tarkentamaan näkemyksiäni ..

Onnellisuus ja raha - kulkevatko ne käsi kädessä?

Suomalaisten suhde rahaan on hieman kyseenalainen. Raha on kielletty tabu josta ei puhuta, vaan siitä vaietaan. On kiellettyä kysyä toisen tulotasoa (tai ainakin hyvin töykeää ja epäkunnioittavaa), ja vaikka joku sitä uskaltaisi kysyä niin totuutta ei ainakaan kerrota vaan mutistaan yleensä että aivan liian vähän. On häpeä tienata liikaa, mutta on myös häpeä olla huonotuloinen tai velkaongelmissa. Toisaalta ymmärrän tämän todella hyvin, sillä itse olen saanut rahaa säästöön enemmän kuin suurin osa oman ikäisistäni. En tuo sitä kuitenkaan juuri esille, koska tiedän kuinka siihen lähipiirissä suhtauduttaisiin. Pointti on kuitenkin se, että jokaisella on siihen mahdollisuus kunhan on kiinnostunut säästämisestä ja pystyy elämään pienellä kuluttamisella. Olen esimerkiksi itse ostanut kaksi sijoitusasuntoa myyjän palkalla - ja se myyjän palkka ei ole kovin iso. Jokaisen on vaan lähdettävä pienestä liikenteeseen, ja se pieni alkaa sitten kannattamaan josain vaiheessa. Mikään ei kuitenkaan koskaan tule kannattamaan jos ikinä ei yritä tehdä mitään. En koe siis itse, että minulle pitäisi olla millään tavalla kateellisia sillä se raha joka minulla on mennyt säästöön on muilla mennyt matkoihin, juhlimiseen ja materian ostamiseen. Painotan edelleen, että tehkäämme siis jokainen mistä nautimme ja tuhlataan rahat siihen jonka koemme itsellemme tärkeäksi.

Minulle tärkeää on se, että talouteni kehittyy ja saan pidettyä sen vakaana tulevaisuudessa. Haluan että pystyn aikanaan elättämään perheeni ilman, että olemme koko ajan rahavaikeuksissa. Minun oma nuoruuteni on pitkälti ollut kädestä suuhun -elämää, enkä tahdo että se tulee olemaan sitä ikuisesti. Siksi esimerkiksi painotan koulutuksen tärkeyttä - kuinka tärkeää on yrittää edistyä elämässään ja saavuttaa uusia asioita, jotka taas parantavat ehkäpä omaa elintasoaan. Ne jotka taas keskittyvät siihen ruikuttamiseen kuinka kamalaa ja epäreilua elämä on, ei luultavasti tule ikinä saavuttamaan sellaista tilannetta että he ymmärtäisivät kaiken lähtevän itsestään. Elämä ei tarjoa sinulle asioita, vaan sinä etsit niitä kehittämällä itseäsi, ajattelumallejasi sekä toimintatapojasi. Asioiden eteen on nähtävä vaivaa, eivätkä ne ole saavutettavissa sormia napsauttamalla. Myös huonoimmissa ajoissa on nähtävä potentiaalinen mahdollisuus - kuinka tästä tilanteesta voisi hyötyä tulevaisuudessa.

En minäkään 16-vuotiaana suunnitellut olevani kaupan kassalla töissä. En itseasiassa suunnitellut mitään, joten sen vuoksi päädyinkin sattumanvaraisesti paikasta A paikkaan B. Nyt olen kuitenkin ollut samaisessa kaupassa 6,5 vuotta töissä. Olen päässyt tekemään töitä kassan lisäksi monella muulla osastolla ja kehittynyt myyjänä huomattavasti. Olen oppinut kullanarvoisia taitoja, joista varmasti on apua myös tulevaisuudessa erilaisissa työtehtävissä. Vaikka aikanaan ajattelin olevani "vaan kassatyttö" ja minua harmitti, etten panostanut silloin opiskeluun tai mennyt esimerkiksi lukioon - niin nyt kun katson vuosia taakse päin en voi olla muuta kuin tyytyväinen että valitsin tämän tien. Olen lukenut työn ohella kaksi ammattia ja kerryttänyt 23-vuotiaana 7 vuoden työkokemuksen. Se jos jokin on hyvin, ainakin minun mielestäni. On myös poikkeus, että oikeasti olen tyytyväinen näin selvästi johonkin omaan saavutukseeni - usein en osaa välttämättä iloita saavutuksistani niin suuresti kuin pitäisi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen aloittanut ns. pohjalta. Olen nähnyt mitä tämä työ on ja olen ymmärtänyt, että en halua loppuelämääni tällaista työtä tehdä. Olen nähnyt vaivaa lukiessani pääsykokeisiin ja sainkin opiskelupaikan jota tavoittelin. Ja uskon, että suurimmaksi osaksi se johtui siitä että minulla oli suuri halu saada muutosta elämääni - iso motivaatio lukea pääsykokeisiin jotten jämähdä paikoilleni.

Siis perussuomalainen on sellainen, että ikinä ole mikään hyvin. Sen huomaa hyvin kun puhuu esimerkiksi rahasta tai onnellisuudesta. Olen muuten toisinaan tutuilta kysynyt heidän tuloistaan ja on aina yhtä hauskaa seurata millaisia reaktioita se saa aikaiseksi. Ja 98% kohdalla en ole saanut vastausta kysymykseeni, lähinnä ihmettelyä kuinka kehtaan edes kysyä.

Kun tähän vielä lisätään suomalaisten kateellisuus ja katkeruus ylipäätänsä kaiken suhteen on aikamoinen soppa syntynyt. Epäilen, että suurin kateuden aiheuttaja ihmisten välillä on raha. On isku selkään kun naapuri tienaa enemmän kuin sinä itse. Jotenkin vihaan tätä suomalaisten ajattelutapaa.

Se, että joku tienaa enemmän kuin sinä ei ole sinulta pois. Myös sinulla on samanlaiset mahdollisuudet menestyä elämässä kuin naapurillasi. Menestymisen eteen pitää tehdä töitä, ja toiset jaksavat tehdä töitä enemmän kuin toiset. Myös kohtalolla on toki väliä - mutta en silti näe, että miksi pitää olla niin järkyttävän katkera kun toisille käy joskus parempi tuuri kuin itsellä. Fakta on kuitenkin se, että yhdenkään ihmisen elämä ei ole ruusuilla tanssimista jokaisella osa-alueella. Toisin sanoen toisilla ihmisillä käy mäihä esimerkiksi hyvän parisuhteen löytämisen kanssa, toisilla taas työnsaannin suhteen. Yhdelläkään ihmisellä ei ole sellaista elämää, että 24/7 menisi hyvin. Jokaisen ihmisen elämässä on hyviä sekä huonoja osa-alueita. Yhdelläkään ihmisellä ei ole jatkuvasti kaikki hyvin vaan jokainen ihminen kokee kriisejä elämässään. Varmasti.

Ohjeeni siis on, että TOIMIKAA. Jos olette epätyytyväisiä johonkin niin ei ole kiellettyä hakea muutosta. Muutos voi olla toisinaan todella kaivattukin asia joihinkin elämän osa-alueisiin. Toisille muutos on vain hyvin pelottava asia. Oli itsellenikin, mutta kun sen hypyn tuntemattomaan uskaltaa tehdä ja parin kuukauden päästä huomaat olevasi edelleen hengissä - tuo se tietynlaisen voimaantumisen tunteen. Sellaisen, että hei jes, mä tein sen! Fiilis on entistä parempi mitä parempi ratkaisu muutoksen tekeminen on ollut. Ja tähän muutokseen varmasti moni toteaa, että ei voi kun tulotasot tippuu jnejne. Tässä se salsisuus onkin; elämä on valintoja! Kun jollain saralla menee hyvin, menee ehkä toisella vähän huonommin. Ikinä ei voi kuitenkaan olla täysin hienosti asiat. On siis laitettava asiat tärkeysjärjestykseen ja toimittava sen mukaan. Onko sinulle tärkeämpää isot tulot vai työ josta nautit? Niinpä, siinä on pohdittavaa jokaiselle. Mutta jokaisella on mahdollisuus.

Minusta on täysin turha olla kateellinen toisille esimerkiksi rahasta, sillä luultavasti sinun elämässäsi on jotain paljon paremmin kuin heillä. Raha ei tuo onnea. Ehkä sinulla on rakastava perhe, lapsia jne. mitä rahalla ei saa. Ole onnellinen niistä.

Pointtini on se, että on tärkeää ettei ikinä anna periksi vaan jatkaa yrittämistä. Se että nyt menee huonommin ei tarkoita sitä, että pitäisi alistua kohtaloonsa. Aina on mahdollisuus parempaan - kunhan jaskaa tehdä töitä sen eteen. Meillä jokaisella on mahdollisuus hakea elämäänsä positiivista muutosta, kehittää itseämme ja omaa elämäämme parempaan päin.

Minusta tuntuu, että monet ihmiset ovat tyytyneet kohtaloonsa ja katkeroituneet sen vuoksi. Fakta on se, että elämä voi muuttua kunhan uskoo siihen itse. On myös erittäin tärkeää, että osaa arvostaa nykyistä elämää - niitä asioita joita elämässäsi on nyt hyvin. Sillä kuten edellä mainitsin, niin elämä ei ikinä tule olemaan niin helppoa ja sujuvaa että jokaisella osa-alueella menisi hyvin. Ehkä hetkellisesti, mutta on ymmärrettävä että elämä on jatkuvaa muutosta. Tulee hyviä aikoja, tulee huonoja aikoja - mutta fakta on ettei mikään ole pysyvää. Niin armotonta kun elämä onkin, että yhden sadasosasekunnin aikana meiltä voidaan ottaa kaikki pois. Myös paha voi muuttua hyväksi yhtä pienessä ajassa.

Olen itse saanut paljon positiivista voimaa elämääni siitä, että olen vaatimaton. Koen, että olen onnellinen juuri tässä ja juuri näin vaikka elämääni ei tulisi mitään lisää. Ehkä siksi olen hyvä rahan säästämisessäkin; en tarvitse koko ajan jotain uutta vaan se oikeastaan ahdistaa minua. Olen onnellinen niin pienistä asioista, että vaikka elämästäni vietäisiin jotain pois niin uskon löytäväni onnen elämääni uudelleen. En tarkoita ettenkö tuntisi surua ja katkeruuttakin, mutta se onnellisuus on elämänasenne. Asenne, ettei anna periksi kun tulee vastoinkäymisiä. Onnellisuus ei ole saavutettu elämäntila, vaan se on ominaisuus jota on osattava ylläpitää vaikkei elämä olisi täydellistä. Se, että tajuaa elämän olevan risaista ja epätäydellistä lohduttaa minua oikeastaan paljon. Ymmärrän, ettei minun ole edes tarkoitus saavuttaa mitään täydellisyyttä elämäni suhteen. Tarkoitukseni on elää, juuri tässä. Se tekee minut onnelliseksi. Sen ymmärtäminen tekee minut onnelliseksi.

Olen itse ainakin henkilökohtaisesti niin kyllästynyt ihmisten valittamiseen ja katkeroitumiseen. Varsinkin suomalaiset ovat hyvin negatiivisia. Toisinaan jopa "hävetää" olla onnellinen ja iloinen ns. ilman syytä. Monet usein kysyvät, että mikä minua vaivaa kun naureskelen tai että mitä hyvää nyt on sattunut kun noin naurattaa. Vastaukseni on aina kuitenkin, ettei ole sattunut mitään erikoista vaan minulla on perushyvä fiilis suurimman osan ajasta.

Ja tämä kaikki mitä olen kirjoittanut on PALJON melankoliselta (surullisuuteen taipuva) sekä syvällisesti ajattelevalta ihmiseltä iso ponnistus. Olen tehnyt tämän ajattelutavan löytämiseen paljon aikaa, sillä vielä 5 vuotta sitten olin todella hukassa elämäni kanssa enkä todellakaan ajatellut näin. Nyt kun olen kuitenkin tutkiskellut elämää ja itseäni, on nämä asiat tullut päähäni oikeastaan itsestään. Hyvä niin, sillä tiedän pötkiväni pitkälle näiden rahkeiden kanssa jotka olen omiin ajatuksiini etsinyt. Oikea polku on löydetty, mutta nyt on jatkettava sen kulkemista ja katsoa ettei eksy reitiltä. Olen myös tullut siihen tulokseen, että osittain syvällisten ihmisten/melankolistenkin on helpompi löytää se onni elämäänsä, koska tämäntyyppiset ihmiset ymmärtävät elämän ymmärtämättömyyden ja rajallisuuden. Tarkoituksemme täällä ei ole haalia itsellemme kaikkea mahdollista onnea, vaan kulkea täällä hetki ja nauttia niistä pienistä iloista jotka elämäntiellemme on jostain kumman syystä sattunut.

ILOLLA, Sonja. <3

Katse kevääseen

 

Tuntuu jotenkin utopistiselta, että eletään jo tammikuun loppua. Mihin tämä aika oikein rientää? Pahinta on, että minun ajatukset ja koko kroppa on jumittunut johonkin loppukesään/alkusyksyyn. Tuntuu, että aika menee niin kovin nopeasti etten pysy oikeasti perässä.

Kohta on taas kevät ja melko pian kesäkin. Kesä vaihtuu syksyksi ja tulee uudelleen talvi. Emme huomaakaan kun vuosi on vierähtänyt ja istun tässä taas päivittelemäässä tammikuuta 2017. Tuntuu, että päivät vain hurisevat minulta ohi ja vuodenaikojen vaihtuminen on jatkuvaa oravanpyörää. Vasta kun olemme saaneet tänne talven, tulee jo kohta kevät joka sulattaa kaiken pois. On niin pieni aika kun saamme nauttia näistä ihanista asioista, joten on tärkeää olla hektinen ja elää hetkessä.

Olen itse yrittänyt siihen kaikin mahdollisin keinoin ja mielestäni toisinaan onnistunutkin. En kuitenkaan näköjään ihan täydellisesti, koska muuten kai osaisin siirtää mieleni sieltä loppukesästä ja alkusyksystä tähän tammikuuhun - tammikuuhun jossa pakkaset ja lumi on vallannut koko Suomen odotuksista huolimatta. Vaikka kuinka olen yrittänyt elää päivä kerrallaan lumikinoksista nauttien, ei mieleni osaa ymmärtää sitä kuinka nopeasti aika kuluu. Kohta olen jo vanha kun vuodet vierivät näin nopeasti.

Vaikka hetkessä elämistä korostetaan, on toisinaan tärkeää välillä miettiä menneisyyttä ja pohtia tulevaa. Menneisiin ei kannata jäädä rypemään, mutta menneisyyden kulkua kannattaa miettiä. Mikä toiminta johti mihinkin lopputulokseen, mitä olisi voinut/kannattanut tehdä eri tavalla ja tärkein on etenkin: MITÄ VOIMME OPPIA TAPAHTUNEESTA? MITEN OLISI PITÄNYT TOIMIA, JOTTA OLISIN TOIMINUT OIKEIN JA SAAVUTTANUT PÄÄMÄÄRÄNI/TAVOITTEENI?

Itseään ei kannata myöskään soimata asioista, sillä jokainen tekee joskus virheitä (ellei virhe ole tahallisesti tehty! - sitten onkin parempi soimata itseään ja käskeä toimimaan ensikerralla niin kuin kuuluu) eikä niille voi mitään. Tärkeintä on kantaa vastuu tekemistään asioista ja oppia virheistään.

Itse en kuitenkaan nyt halua puhua menneisyyden asioista, vaan lähinnä aamuni lähti käyntiin pohtien tulevaa. On omituista, että olen jo puoli vuotta saanut opinnoista suoritettua. On omituista, että motivaationi on vielä näin hyvä ja jopa pidän alasta mitä opiskelen. Luokkamme henki on parhain mitä minulla on ikinä koulussa ollut - joten kouluun meneminen on myös mukavaa.

En olisi vuosi sitten vielä voinut kuvitella, että pääsen opiskelemaan alaa jota halusinkin. En olisi vuosi sitten uskonut, että pärjään opinnoissa näin hyvin. En olisi ikinä uskonut, että minusta on siihen. Kaikki muut epäilivät - jopa minä itse. MUTTA ON AIVAN MAHTAVA TUNNE, ETTÄ JES MÄ TEIN SEN JA PYSTYIN SIIHEN. TÄRKEINTÄ ON USKOA ITSEENSÄ, NIIN MIKÄÄN EI OLE MAHDOTONTA! 

Tämä kevätlukukausi tulee omalla tavallaan olemaan aika rankka ja hektinen. Ainakin tämä ensimmäinen jakso on täynnä hyvin pitkiä koulupäiviä ja sellaisia aineita joissa minä en ole niin kovin hyvä - joten vaivaa joutuu näkemään niiden eteen. Otin myös yhden 10 opintopisteen ylimääräisen projektin itselleni joka kestää 4 kuukautta ja tuo opintoihin omat haasteet. Toinen jakso on kuitenkin jo hieman armollisempi ja tilaa lukujärjestyksessä oli enemmän laiskottelulle.

Jos tämä kevät menee yhtä nopeasti kun aika on mennyt viime elokuusta lähtien, niin ei ole aikaakaan kun koko kevätlukukausi on suoritettu ja loma alkanut. Meidän kesäloma alkaa jo 01.05 joten tässä ei ole koulua enää kuin n. 3kk. Siellä on vielä välissä hiihtoloma ja pääsiäisloma, joten itse koulua ei ole enää oikeasti montaakaan päivää. 

Toivon myös, että löydän itselleni kesätöitä jotka vähän liittyvät opiskelemaani alaan. Toisaalta on pelottavaa hypätä tuntemattomaan, koska olen ollut samassa työpaikassa yli 6 vuotta. Toisaalta on taas hienoa saada elämään uusia asioita. No katsotaan kuinka käy, tärppääkö vai ei. Toisaalta hieno tunne - mutta osittain pelottava, että tulevaisuus on auki eikä mitään varmaa suuntaa ole. Aika näyttää mitä tapahtuu - niin kauan kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. :)

  

 Tämä luminen talvi tänne Länsi-Suomeenkiin oli ihan toivottu - mutta toisaalta odotan niin kevättä ja kesää! En haluaisi haikailla tulevaisuuteen vaan nimenomaan elää tässä hetkessä - mutta toisaalta haaveilu on aina sallittua ja tuo sellaista omanlaista lisäpotkua arkeen. Se on kiva tunne kun odottaa jotain kivaa.

 Kaipaan kauniita auringonlaskuja. Kaipaan yksinäisiä lenkkejä metsässä, kun saan vaan mennä niitä polkuja päämäärättömästi jotka näyttävät kivoilta (siis kunhan ei eksy). Kevättä siis odotan etenkin sen vuoksi, että pääsen kunnolla lenkkeilemään ja ulkoilemaan. Kevään huonopuoli on metsästä heräilevät käärmeet - skippaamme koiran metsälenkitykset kyllä melkein koko kevääksi ja kesäksi, sillä viime kesänä meinasi käydä huonosti. Pysyttelemme tylsillä pyöräteillä, mutta toisaalta ehkä saan enemmän motivaatiota lähteä yksin sinne metsään - minä kun hieman osaan varoa minne jalkani tungen toisin kuin tuo karvaturri.

Kyllä minä myönnän, että kaipaan myös osittain lomaa. Tai siis "lomaa ja lomaa" riippuen siitä, saanko töitä vai en. Toivon, että en joudu koko kesää lomailemaan mutta pieni hengähdystauko koulusta tuntuu varmasti hyvälle. On ollut rankkaa pyörittää tässä arkea jossa arkipäivät olet koulussa, viikonloput ja jopa jotkin arki-illat töissä ja päälle yrität vielä tehdä kotityöt, hoitaa harrastukset ja pitää itsestäsi huolta. Vapaapäivät ovat siis jääneet vähälle. 

Toisaalta olen mielestäni selvinnyt kiireisestä arjesta todella hyvin, ja en ole ollut niin voimaton kuin luulin että tätä rumbaa pyörittäessä voisin olla. Ehkä salaisuus on siinä, että olen ymmärtänyt ottaa myös aikaa itselleni ja oikeasti levännyt silloin kun aikaa sille on. Olen myös pyrkinyt syömään terveellisesti ja liikkumaan. Oikeasti vaikka olo on voimaton eikä lenkille lähtö olisi ensimmäisenä mielessä - tuo se vaan kummasti energiaa kunhan sinne jaksaa lähteä. Sen jälkeen yöunetkin maistuvat hyvältä. Pakko kyllä myöntää, että olen myös vannonut pitkien päiväunien nimeen.

Nyt on kuitenkin sellainen olo, että elämässä on kaikki hyvin. :) Ei mitään valitettavaa, vaikka kaikki ei ihan valmista olekaan. On vain jotenkin onnellinen olo, tässä ja nyt. Toisaalta se tuntuu oudolta, koska suomalaiset eivät osaa olla onnellisia. Eivätkä ainakaan näyttää sitä. Aina puuttuu jotain eikä osata nauttia siitä mitä elämä on jo antanut. Aina halutaan vaan lisää ja lisää.

Minusta jokaisen tulisi havahtua tähän nykyhetkeen. Ymmärtää, että kaikki elämässänne oleva on rikkautta. Ne ovat asioita, jotka voidaan viedä milloin vain pois. Tärkeää on siis nauttia niistä juuri nyt. Usein huomataan elämässä oleva ihana sisältö vasta sitten kun se menetetään. 

Olen onnellinen, että omassa päässäni arki on kaunista ongelmakohtineen. Elämä on kivaa, vaikka onkin välillä niin raivostuttavaa. Koen, että olen vaatimaton sillä en kaipaa mitään arjesta erottuvaa (esimerkiksi ulkomaanmatkaa) saadakseni itselleni tämän olotilan. Minun ei tarvitse pyrkiä onnellisuuteen tai tavoitella sitä, koska olen löytänyt oman polkuni sinne jo. Nyt on tärkeintä pysyä sillä polulla. 

Toivon sydämestäni, että myös te kaikki löytäisitte sen oman polkunne onneen.

Hyvää viikon jatkoa kaikille, XOXO, Sonja - Olette mahtavia, uskokaa siihen!

 

Hölläilypäivä

Terve mieheen!

Tänään on ollut vapaapäivä. Aika luksusta. Nykyään on todella harvassa ne päivät kun ei oikeasti ole mitään menoa. Olen yleensä joko koulussa tai töissä - harvaan osuu ne päivät jolloin ohjelmassa ei ole kumpaakaan näistä.
  
Jotenkin haluan näistä päivistä ottaa kaiken ilon irti, enkä halua suunnitella niille yleensä mitään erikoista. Olen koti-ihminen potenssiin sata (vai tuhat?) joten todellakin kaipaan ja tarvitsen tätä aikaa kun saan olla vain kotona käytännössä tekemättä mitään. Pyrinkin siis pyhittämään nämä lepopäivät aina itsekkäästi itselleni sen kummemmin mitään lupailematta toisille.

Monet usein ihmettelevätkin kuinka jaksan niin raskasta arkea, että olen arkipäivät koulussa ja vielä koulun ohella teen 2-3 työvuoroa viikossa, joista toisinaan osa sijoittuu myös arkipäiviin mikä tarkoittaa että päivät ovat toisinaan pitkiä. Salaisuuteni onkin ehkä tässä, että osaan kuitenkin etsiä tilaa ja aikaa itselleni kaiken hullunmyllyn keskellä. Nämä vapaapäivät ja ajan viettäminen kotona on itselleni tapa ladata akkuja ja kerätä energiaa tulevia koitoksia varten.

Tämä vapaapäivä onkin ollut itselleni oikein luksusta ja mieltä rauhoittavaa, koska sattui osumaan niin hyvin että miehellänikin on iltavuoro, joten olen saanut olla kotona aivan yksin rauhassa. Tämä saattaa osan mielestä kuulostaa aika omituiselle, mutta syy ei ole suinkaan siinä ettenkö jaksaisi miestäni katsella tai rakastaisi häntä vaan olen oikeasti luonteeltani todella erakko. Vaikka olen sosiaalinen niin kaipaan niitä hetkiä kun saan olla vain ihan yksin ja tehdä niitä asioita mitä huvittaa ilman että toiset hengittävät niskaan. Pidän siitä, että saan olla toisinaan omissa oloissani. 

Jotenkin tuntuu, etten osaa rentoutua kunnolla jos mies on koko ajan kanssani kotona. En silloin toteuta itseäni täysillä vaan keskityn miehen kanssa juttelemiseen ja olemiseen niin, että molemmilla on mukavaa. Tällöin en tee niitä asioita "sokeasti" mistä nautin, vaan on otettava toisen mielipiteet ja olemassaolo myös huomioon. Talomme on hyvin pieni, joten toisen naamaa ei pääse karkuun vaan olin sitten olohuoneessa, keittiössä tai makuhuoneessa niin toinen on koko ajan lähettyvillä ja näköetäisyydellä. Omaa rauhaa ei siis kirjaimellisesti ole, jos toinen on kotona (ainakaan ennen kuin remontoimme yläkerran - jos remontoimme). Nytkin esimerkiksi kuuntelen musiikkia ja fiilistelen sitä, kun taas mieheni ei oikein ole musiikin perään - varsinkaan sen tyylisen mitä itse kuuntelen. Hän itse taas katsoo usein televisiota, joten tappelu siinä kai tulisi kun laittaisin Radio Rockin päälle ja volat kaakkoon. Näin pienessä talossa varsinkin on otettava huomioon toisen mielipide eikä itsekkäästi vain tehdä omia asioitaan. On huomioitava kuinka ne kaikki vaikuttaa toiseen ja hänen elämään. Onneksi tämä ongelma helpottuu joskus aikanaan jos remontoimme yläkerran tai ostamme isomman talon. Oikeastaan minulla onkin aika iso talokuume, jotta saisimme hieman isomman talon. Tämä talomme asuinpinta-ala on tällä kertaa ihan vähän isompi kuin oman kerrostalokaksioni pinta-ala - ei siis kovinkaan iso omakotitaloksi.

Ensin mietin, että tämän vapaapäivän kulutan siivoten ja kuntosalilla käyden. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin: paskat. Tänään on se päivä kun saa hölläillä oikein hyvällä omallatunnolla. Aion vaan olla ja möllöttää. Hieman ehkä laitan kämppää kuntoon ja siivoan, sekä pari koulujuttua tarvitsisi tehdä. Aion myös hieman herkutella, vaikka alkuvuoden olenkin ollut sokerilakossa. Päätin kuitenkin, että on ihan ok pitää toisinaan herkkupäivä kunhan se ei ole päivittäistä. Sen sijaan kokonaan kieltäytyminen tekee huonoa itselleni, koska sitten en opi ikinä kohtuukäyttäjäksi vaan jatkan koko elämäni "joko tai" ihmisenä. Aion kuitenkin totutella siihen, että pääasiassa syödään terveellisesti ja sitten vapaapäivinä/viikonloppuisin höllätään muttei kuitenkaan ihan joka viikko edes. On kuitenkin tärkeää myös hemmotella itseään ja kerätä voimia arkea varten.

Tänään olen..

..katsonut televisiosta niitä ohjelmia jotka minua kiinnostaa, mutta arkisin en jaksa tapella kaukosäätimestä miehen kanssa joten television katsominen on jäänyt minulta hyvin vähälle.

..olen etsinyt vaatteita vaatekaapin pohjalta jotka aion hinnoitella kirpputorille; eli projekti eroon turhasta tavarasta on aloitettu.

..olen harhaillut koiran kanssa lumisessa metsässä.

..olen syönyt suklaata ilman huonoa omaatuntoa tai suklaaähkyä huonoa oloa potien. Hyvä minä - alan oppia!

..olen hieman siivonnut kämppää siistimpään kuntoon, jotta olisi mukavampi täällä asustella.

..olen päässyt ajatuksen tasolle siinä asiassa että pitäisi tehdä muutama koulutehtävä.

..olen aikaisessa tehdä pitkästä aikaa kalaruokaa.

Hyvää sunnuntaita kaikille ! ♥




 

Taivaanrannanmaalari aloitti bloggaamisen

Jaahas. Tässä tää nyt olis. 

Juu eli terve vaan kaikille, nimeni on Sonja ja päätin vihdoin perustaa blogin. Blogin perustaminen on ollut mielessä jo kauan, mutta kun en vain ole saanut mitään aikaiseksi. Mutta ne ideathan ovat parhaita, jotka muhivat kauan ajatuksissa, eikö?

Blogi sai nimekseen Taivaanrannanmaalari joka kuvastaa täysin minua sekä ajatusmaailmaani. Mietin syvällisiä asioita ja ajatuksissani voi lennellä mitä erilaisempia ajatuksia. Ehkä olen omalla tavallaan sellainen luova hullu, mutta kuitenkin ihan symppis ja mukava tyyppi, uskoisin. Luulen, että saan oman ajatusmaailmani avulla luotua omasta elämästäni elämisen arvoisen vaikka se onkin loppupeleissä hyvin tavallinen.

Blogin halusin perustaa, koska luova hulluuteni haluaa pyrkiä esiin kirjoittamisen avulla. Pidän myös blogin päivittämisestä ja sen visuaalisen ilmeen ylläpitämisestä. Blogi on minulla tietynlainen tapa purkaa ajatuksiani sekä kirjoittaa ns. päiväkirjaa elämästäni, jonkinlainen harrastus.

Blogin aihetta ei ole rajattu mihinkään tiettyyn aihealueeseen vaan toimii enemmänkin päiväkirjana tai paikkana purkaa omia ajatuksia elämäni suhteen. Blogi sisältää perus arjen pyörittämistä iloineen ja suruineen. Haluan pitää blogin persoonallisena - eli en halua luoda itsestäni/elämästäni vääränlaista kuvaa vaan blogin sisältö pysyy hyvinkin aitona. Täydellistä elämää ruusunpunaisin reunoin ei ole tulossa - mutta kaikkea muuta maan ja taivaan välistä kylläkin.

Tervetuloa mukaan matkalleni.