maanantai 15. helmikuuta 2016

Remppamokat


Tiedättekö sen tunteen, kun remontoi kohdetta x ja kuvittelee tekevänsä kaiken niin viimisen päälle ja vasta kohteen valmistuessa kokemuksien kautta valkenee kuinka ei olisi sittenkään kannattanut tehdä?!

On muuten ärsyttävä tunne. :D

Pohdin tätä aamulla kun heräsin ja katsoin tätä miehen asentamaa viritystä. Meillä on tosiaan olohuone heti tuossa lasioven takana kun katsoo ensimmäistä kuvaa. Koska talo on pieni niin huoneet ovat nimenomaan näin kiinni toisissaan ja tällä tarkoitin sitä että omaa rauhaa ei juuri ole vaan toisen tekemiset häiritsevät myös toista.

Eilen jäin tekemään koulujuttuja kun mies meni nukkumaan joten pimennysverhoksi oli ilmeisesti yrittänyt tuosta lakanasta saada apua.. Hieno sisustuselementti, eikö.. :D

Eli jos nyt saisi ottaa virheistään oppia ja remontoida uudelleen, niin vaikka lasiovet ovatkin hienot niin eihän ne ole millään muotoa käytännölliset tällaisessa tapauksessa kun yritettiin luoda makuuhuoneeseen omaa rauhaa - jotta toinen saisi tarpeen vaatiessa nukkua rauhassa vaikka toinen olisikin vielä hereillä.

Hyvä me! :D .. Kyllä tätä jo remontoidessa mietin, mutta ajattelin että asian kanssa pystyy elämään. Nyt kuitenkin ymmärtää, että olisi ollut fiksua valita toisin. Tehty kuitenkin mikä tehty. Sitten lasivoet olisivat mukavat ja käytännölliset jos remontoisimme yläkerran ja muuttaisimme oman makuuhuoneemme sinne, jolloin tämä nykyinen makuuhuone voisi olla vaan lisätilana täällä alakerrassa. Silloin lasiovet olisivat ihan passelit.

Mutta näillä mennään.

Onko teille sattunut jotain kömmähdyksiä jotka valkenevat vasta myöhemmin? Kertokaa minulle kokemuksia.. :)

Kyllästyin muuten tähän puhelimen erityisen huonoon kameraan ja siksi aionkin lähteä järkkäriostoksille ensimmäistä kertaa elämässäni.. On muuten hankalaa näin keltanokkana alkaa miettimään itselleen parhainta vaihtoehtoa! Mikä järjestelmäkamera olisi hyvä aloittelijalle? Mutta kuitenkin mielellään sellainen, että osaamisen karttuessa ei tarvitsisi heti lähteä taas kamerakaupoille? Kannattaako ostaa kunnon järkkäri vai onko minijärkkäreistä mihinkään? Kertokaa tyhmälle.. :)

lauantai 13. helmikuuta 2016

MINIMALISMI: Minne te hävitätte vanhat kortit?



Hei te kaikki!

Auttakaas naikkosta ja aloittelevaa minimalistia hädässä! Mitä ihmettä muut kansalaiset tekevät vanhoille postikorteille? Ei tarvitse välttämättä olla niin vanhojakaan, sillä kuvassa olevat kortit on ehkä n. kolmasosa meidän 2015 vuoden postikorteista!

Mitä ihmettä näille kuuluu tehdä? Onko suotavaa ja hyvän maun mukaista säilyttää ne? Itselläni on kai jonkinlainen "asenneongelma" sillä en näe mitään syytä säilyttää vanhoja postikortteja, sillä olen 99% varma etten tule niitä jälkeen päin katselemaan vaan ne kierivät laatikoissa aiheuttaen katastrofeja ajatuksissani sekä elämässäni.

Mieheni on kuitenkin sitä mieltä, että ei tietenkään heitetä postikortteja pois joita ihmiset ovat meille sydämellisesti hyvää hyvyyttään lähettänyt. Olen silti oikeastaan jopa 100% varma siitä, että mieheni ei huomaisi niiden katoamista, ikävöisi niitä tai edes kyselisi perään.

Me emme ikinä edes lähettele kenellekään postikortteja. Tuntuu niin turhalta rahanmenolta, sillä jotenkin omissa ajatuksissani kuvittelisin että muutkin heittävät ne pois melko pian vastaanottamisen jälkeen. Aloin kuitenkin hieman kyseenalaistamaan mieheni pitäessä minulle saarnaa, että heittääkö ihmiset sittenkään näitä kylmästi vain pois vai säästävätkö ns. muistoina? 

Jotenkin vain koen, että korteilla ei ole mitään muistoja minulle annettavana. En tule muistelemaan ihmisiä heidän lähettämien korttien vuoksi vaan muistan ihmiset aivan muista asioista. Toki on kiva että ihmiset jaksavat vielä ajatuksiaan uhrata muihin ihmisiin ja lähetellä näitä kortteja toisille, mutta minä saan jotenkin kylmiäväreitä näistä ylimääräisistä korteista joille ei ole mitään järkevää käyttöä ja  joita mieheni ei sitten raaski heittää pois vuosien varrella vaan hamstraa kaappeihin odottelemaan tulevaa.. Vaikka itse epäilen ettei niille tulevaisuudessa ole muuta käyttöä kuin se että ovat tiellä ja aiheuttavat tuskastusta minulle.

Olenko sydämetön hirviö jos viskaan postikortit menemään? Ihanne tilannehan olisi jos näille keksisi jonkinlaista hyötykäyttöä tai kierrätystä, mutta mitä ihmettä se voisi olla?

Auttakaa minua, kuinka näiden kanssa kuuluu toimia?  

perjantai 12. helmikuuta 2016

Elämä on nykyään yksi perkeleen kulutusjuhla.


Koska lupaukset ovat tehty rikottavaksi, niin saattekin hieman erilaista postausta mitä lupasin; oma talous ja raha juttusarja alkakootkin vasta seuraavaksi.

Mutta otsikkoon on lyhyesti tiivistettynä minun tämänhetkiset ajatukseni: perkeleen kulutusjuhlaa. Nimenomaan sellaista tämä elämä nykyään monella tuntuu olevan.

Menestystä mitataan rahassa, oma onnellisuus kasvaa suhteessa materian määrän kanssa ja omaa persoonaa osataan tuoda esille enää vain uusien hankintojen avulla.

Mitä elämää se semmoinen on?


Minun silmissäni ei kovin kummoista. Oman onnellisuuden tulee syntyä jostakin syvemmältä kuin pankkitilin saldosta tai uudesta Guessin käsiveskasta. Omaa itseään tulee osata toteuttaa myös ilman pinnallisia hankintoja, sillä se tie ei ole kovin mielenkiintoinen reitti kuljettavaksi pidemmän päälle. Materia ei rakasta sinua takaisin eikä palvele sinua niin rakastavaisesti kuin kuvittelet, vaan elämälleen on minusta löydettävä jotakin syvällisempiäkin merkityksiä erilaisine ulottuvuuksineen.


Tottakai materia myös helpottaa elämää ja luo tietyissä määrin onnellisuuttakin, mutta ihmisen onnellisuus ei voi rakentua pelkästään sen varaan että osaa tuntea iloa tai onnellisuutta vain silloin kun saa hamstrattua jotain kaunista lisää. Olen lähiaikoina innostunut lukemaan paljon blogeja ja minua ahdistaa ihmisten nykypäiväinen turhamaisuus sekä ostohimo. Joka päivä ostetaan jotain ja mihinkään ei olla tyytyväisiä. Ostokset miellyttävät vain hetken jonka jälkeen ne ovat kirpputorilla myynnissä koska halutaankin jotain erilaista. Jokaiselle viikonpäivälle pitää olla omanvärinen huulipuna ja näille jokaiselle huulipunalle tietty oikeanvärinen neule jonka kanssa asukokonaisuuksia voi sitten yhdistää.

Voi turhuus. Siinä vaiheessa suljen suurimman osan blogeista koska en jaksa lukea sellaisten ihmisten kirjoituksia jotka ovat täysin eri aaltopituudella kuin minä. Luultavasti sinä muotitietoinen siellä suljet viimeistään tässä vaiheessa minun blogini koska kauhistutan sinua tyylittömyydelläni sekä kulutusvastaisuudellani. Olen pahoillani, meitä on moneen junaan.

Tiedän mistä puhun, sillä olen itse elänyt jonkinlaisen kriisivaiheen elämässäni jolloin tuhlasin holtittomia määriä rahoja erilaisiin vaatteisiin - vaikka niille ei välttämättä olisi ollut tarvettakaan. Ne oli vaan kauniita, kivoja, sai hetken tuntemaan itseni kauniiksi ja merkitykselliseksi, piristi päivääni uutuudenviehätyksellään ja kuvittelin näyttäväni muiden silmissä jotenkin tärkeämmältä sekä hienommalta. Jotain aukkoja tällä tyhmällä käyttäytymiselläni yritin paikata.

Sitten aukesi silmät vuosien jälkeen omaan touhuuni. Ymmärsin ettei siinä rahan tuhlaamisessa ole mitään järkeä enkä tarvitse koko ajan uusia vaatteita. Alkoi ärsyttämään aina sekaisin oleva vaatekaappini sekä siellä olevat vaatteet hintalappuineen mitä en ollut kertaakaan käyttänyt. Tajusin ettei koko touhussa ole mitään järkeä ja tiesin että asiaan on tultava muutos. Ikuinen huono rahatilanne kyllästytti sillä sisimmässäni tiesin että asiat voisivat olla myös toisin. 

Ja nyt asiat ovat toisin, paljon paljon paremmin. Entiedä mitkä palaset loksahtivat aivoissani kohdilleen, mutta päätin tehdä muutoksen. Se ei ollut helppo eikä kulutustapani muuttuneet kuin seinään, mutta nyt kun vertaan itseäni nyt ja itseäni 2 vuotta sitten tajuan kuinka huiman matkan olen kulkenut ja kuinka erilainen olenkaan. Nyt on sellainen olo että olen päässyt sen maaliviivan yli minkä itselleni aikanaan asetin tavoitteeksi. Onni löytyy jostain aivan muualta nykyään enkä ole turhuuksiin enää kuluttanut rahaa oikeastaan lainkaan. Hyvä minä!

Aikaisemmin tuhlasin tuhansia euroja turhuuksiin, ja alkuun soimasinkin itseäni siitä. Tuntui anteeksiantamattomalta miettiä että olisin asuntovelaton jos olisin nämäkin rahat laittanut heti säästöön (lainaa jäljellä 6700€). Enää en kuitenkaan jaksa koska menneet ovat menneitä. Tärkeintä on että otan opikseni vanhoista virheistä enkä toista niitä. Minä en olisi minä jos kaikkea tätä ei olisi tapahtunut. Pitää vain olla ylpeä siitä ihmisestä joka olen nyt ja olla tyytyväinen uuteen ajattelutapaani sekä siihen että onnistuin - mutta vielä tätä hommaa täytyy ylläpitää tulevaisuudessakin. Olen saavuttanut hienosti säästötavoitteeni joten tästä on hyvä jatkaa. 

Nykymaailma ja blogit ovat muokanneet päähämme ajatuksen että on normaalia koko ajan ostaa sekä haluta jotain. Ei, se ei ole normaalia. Normaalin ihmisen ei kuulu ostaa joka päivä uusia vaatteita tai muutenkaan saada kaikkea haluamaansa. Koko ajan valitetaan pienistä palkoista, mutta suurimmaksi osaksi fakta on se että ihmiset kuluttavat nykypäivänä niin paljon rahaa kaikkeen turhaan mitä eivät oikeasti edes tarvitse. Suurin osa ihmisistä saa kyllä omalla palkallaan pakolliset fysiologiset menot katettua hyvinkin, mutta se ei riitä koska halutaan kaikkea muutakin ylimääräistä. Miten voimme koko ajan tarvita jotain lisää? Miksi emme ole tyytyväisiä niistä asioista joita meillä jo on? Miksi kaiken tarvitsee olla uutta ja hienoa jos vanhakin on käyttökelpoista? 

Yritetään elää jotain kiiltokuva elämää jonka vuoksi ihmetellään kun rahat eivät riitä ja ollaan taloudellisessa ahdingossa. Valitetaan kun työnantaja ei anna palkankorotusta tai emme löydä työtä josta tienaisi tarpeeksi hyvin, mutta entä jos olisikin aika katsoa peiliin ja miettiä voisimmeko itse muuttaa itsessämme, ajatusmaailmassamme sekä toimintatavoissamme jotain? Entä jos vika onkin meissä? Ainiin, mutta kun itsessäänhän ei ikinä ole mitään vikaa. Heh, unohdin. Oikeasti on vaan hankala nähdä omia virheitään. On niin paljon helpompi siirtää vastuu ulkopuolisille tekijöille. Fakta on kuitenkin se, että suurin vaikutus elämäämme on meidän omissa käsissämme. Been there, done that.

Tällä hetkellä olen kyllä ihan supertyytyväinen että asun täällä maalaisjunttilassa poissa kaupungin kulutuskeskuksista. Saan piiloutua omituiselta maailmalta omaan pieneen kolooni ja elellä omassa ajatuskuplassani hengaten ja haaveillen vanhanaikaisesta omavaraisesta elämästä. En kaipaa sellaista elämää että koko ajan kaikki kaupat ovat lähellä notkuen suuresta tavaramäärästä jossa ihmiset surraavat kuin pienet levottomat muurahaiset miettien mitä seuraavaksi tarvitsisi ostaa. Olen niin tyytyväinen että avatessani oven ja lähtiessäni ulos saan painella suoraan metsään juoksemaan - eikä kukaan ole katsomassa tai arvostelemassa millaiset vaatteet minulla on päällä. Saan olla juuri niin oma itseni kuin haluan. Ja oikeastaan pidän paljon tästä ihmisestä joka nykyään olen. Minusta ette kaupunkilaista saa!

Jokaisen tarvitsee muokata elämästään omanlainen. Tottakai itsekin toisinaan ostan tavaroita sekä vaatteita (en ole ainakaan vielä ryhtynyt pukeutumaan Aatamin ja Eevan kaltaisesti :D), mutta minusta olisi tärkeää että ihmiset oppisivat kuluttamaan vastuullisesti. Niin että ajatellaan omaa kukkaroa sekä tätä meidän maapalloakin. Ettei ostettaisi koko ajan kaikkea uutta turhaa vaan opittaisiin käyttämään vanhat käyttökelpoiset tavarat elinkaaren loppuun asti - tai ainakin kierrättää ne asianmukaisesti eteenpäin kirpputorilla tms. Ettei ostettaisi koko ajan turhia asioita joita käytetään ehkä kerran tai ei sitäkään. Opittaisiin kuluttamaan niihin tavaroihin joita oikeasti olemme vailla ja joita tarvitsemme oikeasti, mutta emme hamstraisi kaikkea vain siksi että se on hieno ja näyttää kivalle. Me ja maapallomme hukumme kohta tavaraan. En halua hukkua.

Nyt aloin pohtimaan ajatuksissani, että millaiseksi maailman talous muuttuisi jos ihmiset lopettaisivat turhan kuluttamisen? Olisiko se taloudellinen katastrofi vai muokkaantuisiko tästä maailmastamme vain hieman erilainen uudella ajattelutavalla varustettu versio?

Miksi päätin tavoitella minimalismia?


 TAUSTATIETOA: Minun tarina miksi haluan pyrkiä minimalistisuuteen 

Muutimme mieheni kanssa yhteen syyskuussa 2014. Laitoin itse oman asuntoni vuokralle ja muutin mieheni omistamaan taloon, jossa hän oli ehtinyt asua jo parin vuoden ajan yksikseen. Mieheni omistama talo on pieni rintamamiestalo ja täällä alakerrassa on suunnilleen 60 neliötä käytössämme. Asumista hankaloittaa myös se, että ainoastaan alakerta talosta on tällä hetkellä asumiskuntoinen ja yläkerta on vain kylmää varastotilaa. Tilaa ei siis ole todellakaan paljoa ja siksi säilytysratkaisut ovat tehtävä järkevästi sekä tavara karsittava minimiin jotta asumisviihtyvyys olisi mahdollisimman korkea.

Päätös muutostani tuli hyvin nopeasti eikä meistä kumpikaan ollut varautunut siihen millään tapaa. Kaikki taisi tapahtua suunnilleen kahdessa viikossa, sillä sain asuntoni vuokralle nopeammin kuin olin odottanut. Suunnitelmanani oli että käyn kaikki tavarat läpikotaisin läpi ennen kuin muutan ja heitän turhat tavarat pois. Kaikki ei kuitenkaan mene aina niin kuin suunnittelee, joten aikaa tällaiselle ei ollut. Tavarat vaan kasaan ja menoksi. Onneksi sain sentään omia huonekalujani myytyä ennen muuttoa, se olisi vielä puuttunut että olisin joutunut ne sullomaan mieheni taloon.

No sitten kun me kaikki vihdoin olimme onnellisesti täällä saman katon alla ja saimme tavarat tungettua jotenkin jonnekin. Voitte ehkä kuvitella kuinka siinä sitten kävi. Kaiken tämän sekasotkun jälkeen kyllästyin täydellisesti koko touhuun ja kiinnostukseni lopahti operaation suhteen. Tavarat jäivät niille paikoilleen jonne ne muuton aikana tungettiin – ja siellä ovat vieläkin. Myös ne turhat tavarat jotka tällä hetkellä vievät vain tilaamme ja karsivat asumismukavuuttamme. Pakko siis myöntää, että täällä ei ole ollut koko aikana kovin järjestelmällistä tai siistiä. Ei ollenkaan sellaista millaisessa kodissa haluaisin asua. Asia on minua ärsyttänyt mutta en ole silti saanut aikaiseksi tehtyä asian hyväksi juuri mitään.

Nyt olen kuitenkin päättänyt että tilanne saa luvan muuttua. Haluan vihdoin kauniin ja siistin kodin jossa viihdyn. Kodin jossa on meille tärkeitä asioita ja tavaroita, mutta josta on karsittu kaikki turhat tilaa vievät asiat pois – sellaiset asiat joilla emme tee mitään, emme nyt emmekä tulevaisuudessa. Koska tilaa on vähän, se määrittää melko tarkasti rajat meille kuinka paljon tavaraa voimme omistaa. Olen päättänyt tyhjentää kaapit turhasta roinasta ja siivota pöydät turhasta tavarasta. En halua enää elää siivottomassa kodissa vaan tämä hallittu kaaos siivotaan. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Tähän asti siivoaminen on ollut lähinnä tavaroiden paikasta a paikkaan b siirtämistä. Koska tilaa ei ole niin ne eivät myöskään mahdu minnekään ja siivoaminen tuntuu lähinnä turhauttavalta sekä jatkuvalta oravanpyörältä.

Projekti on varmasti pitkä ja aion edetä sen kanssa pienin mutta varmoin askelin. Jokainen askel on aina lähempänä tavoitettani. Toivon että saan iskostettua minimalismin päähäni uudenlaisena ajattelutapana ja elämäntyylinä – tienä joka jatkuu läpi elämän. Toivon että saan myös mieheni mukaan tähän projektiin, sillä sen toteuttaminen olisi hankalaa jos toinen hamstraa ja toinen hävittää. Tavoitteena ei ole saada kaikkea kuntoon kuukaudessa, mutta toivon että vuoden päästä täällä talossa olisi jo eri meininki. Aion pikku hiljaa karsia turhaa tavaraa pois ja tehdä siitä jatkuvan toimintatavan elämääni. Kun joku tavara on ollut pitkään käyttämättömänä – siitä luovutaan. Turhaa tavaraa ei osteta lisää ja aletaan kuluttamaan vastuullisesti. Oikeastaan olen jo muutaman vuoden ajan ollut ostelematta mitään ylimääräistä ja pyrkinyt kuluttamaan vähän, mutta näiden jo olemassa olevien romujen raivaaminen onkin ollut hankalampi homma.

Talossamme ongelmana on tällä hetkellä rajallinen säilytystila. Aion ensin hävittää turhat tavarat ja sen jälkeen alkaa keksimään järkeviä säilytysratkaisuja tarpeellisille tavaroille. Alakertamme on remontoitu eteistä ja kylpyhuonetta lukuun ottamatta – joten säilytystilaa ei remontoimisen avulla ole tulossa juuri lisää. Eteisen remontti on oikeastaan kesken, joten sen valmistuminen tulee auttamaan paljon säilytystilan suhteen – sinne on hommattava jonkinlaiset kaapistot vaikka tila onkin pieni. Tällä hetkellä talomme ainoat kaapistot ovat keittiönkaapit sekä pienet vaatekaapit minulle sekä miehelle. Remontin yhteydessä purimme vaatehuoneen tyylisen kaapin sekä keittiöstä pari isoa kaappia jotta saimme tilaa lisää. Tämä askel oli otettava vaikka se vähensi säilytystilaamme entisestään – talosta tuli silti paljon avarampi, raikkaampi sekä tilavampi.

Odottelenkin nyt että mies löytäisi intoa remontoidakseen eteisen loppuun. Sillä välin itse aion keskittyä tavaroiden kadottamiseen. Remontin valmistuttua saadaan vihdoin jotain tolkkua tähän asumiseen. Naulakkoina eivät sitten enää toimi keittiöntuolit vaan saadaan eteiseen jonkinlainen säilytysratkaisu. Odotan aikaa jolloin saamme kodistamme siistin, viihtyisän sekä järjestelmällisen - kuitenkin sellaisen kodin tuntuisen.

Suurin unelmani olisi että remontoisimme yläkerran myös kuntoon. Mene nyt miehelle ehdottamaan tuollaista niin hän luultavasti heti lukisi rivien välistä ahdistuneena että kohta kaivataan perheenlisäystä.. Yläkerran remontoiminen olisi kuitenkin minusta järkevää seuraavista syistä; talon arvo nousisi kun koko talo olisi kunnossa, saisimme paljon lisää järkevää säilytystilaa - ei niin että kaikki heitetään hujanhajan ullakolle, saisimme nukkua yöunemme rauhassa eikä häiritsisi vaikka toinen kolistelee täällä alakerrassa, saisimme enemmän omaa rauhaa eikä tarvitsisi asua näin ahtaasti - niin ja sille perheenlisäyksellekin olisi sitten tilaa jos sellainen joskus tulla tupsahtaisi. Saisimme tässä talossa siis monta elinvuotta lisää, vaikka emme tässä koko elämäämme kuitenkaan luultavasti tule asumaan talon pienen koon vuoksi - mutta meille kahdelle varsinkin remontoituna yksilönä olisi oikein passeli. Remontin avulla ratkeaisi monet säilytysongelmat (olisi vihdoin paikka imurille joka nykyään nököttää keskellä eteistä, paikka pyykinkuivaustelineelle joka jatkuvasti on olohuoneessamme keskellä lattiaa..).

Tavaran hävittäminen ja minimalistisuuteen pyrkiminen onkin senkin vuoksi ihan järkevää, että jos ja kun yläkerta remontoidaan olisi se joka tapauksessa tyhjennettävä kaikesta romusta. Tuntuu hieman inhimillisemmältä tehdä sitä pikkuhiljaa kuin että siinä remontin yhteydessä kiireellä.. Katsotaan mitä tämä projekti tuo tullessaan, toivotaan että muutaman vuoden päästä meillä olisi täällä mukava, pieni mutta kuitenkin siisti koti. Yhteisen talon ostaminen tulee ajankohtaiseksi aikanaan, mutta uskon että oikeanlaisilla valinnoilla pystymme elämään tässä vielä vuosia pysyen suht täysjärkisenä.. :)

Aion kuitenkin olla kaukaa viisas ja aloittaa rahan säästämisen kyseistä operaatiota varten jo nyt, kiitän itseäni sitten vuosien päästä. Seuraavassa postauksessa käsittelenkin aiheena rahaa, omaa taloutta sekä säästämistä. Pysykäähän kuulolla.




 
SYITÄ MIKSI PÄÄTIN TAVOITELLA MINIMALISMIA  

1. SEKASORTO JA HALLITSEMATON KAAOS
Jatkuva sekasorto ja epäsiisteys alkoi ärsyttämään. Tavarat ja koti ovat aina epäjärjestyksessä ja sekaisin - ja se saa luvan loppua tähän.

 2. HALUAN OPPIA SIISTEMMÄKSI IHMISEKSI
Haluan ensimmäistä kertaa elämässäni oppia oikeasti siistiksi ihmiseksi enkä olla tällainen kävelevä katastrofi jolta tavarat jää kiireessä sinne mihin ensimmäisenä ne kerkeän laskemaan. Haluan oppia järjestelmälliseksi persoonaksi joka hallitsee elämänsä. Uskon että tämän opetteleminen on mahdollista kunhan ottaa päivittäiseksi rutiiniksi oman jälkiensä siivoamisen heti eikä sitten huomenna. Pieni askelein kohti tavoitteita. On ollut aikoja jolloin siivoaminen ei ole napannut yhtään, mutta nyt se on oikeastaan mukavaa puuhaa enkä osaa olla enää sotkuisessa talossa. Jatkuva siisteyden ylläpitäminen on myös huomattavasti helpompaa kuin se "siivouspäivä kerran viikossa" ajattelutapa.

3. HALUAN LÖYTÄÄ TAVARAT KUN NIITÄ TARVITSEN
Olen lukemattomia kertoja saanut päiväni pilalle sen vuoksi että en ole löytänyt jotakin tavaraa mitä etsin ja tarvitsisin. Yleensä tällainen tilanne on vielä aina silloin kun olisi oikeasti kiire jonnekin. Haluan että tästä lähtien löydän kaiken etsimäni ja tarvitsemani ilman että joudun kolppaamaan koko taloa läpi. Sen sijaan en halua enää löytäväni niitä tavaroita joista ensimmäinen ajatus on "ai mä omistan tällaisenkin" tai että "mikä tämä on?"

4. HALUAN ETTÄ KOTI ON PAIKKA JOSSA RENTOUTUA JA NAUTTIA 
Enkä halua miettiä ärtyneenä työpäivän päätteeksi sitä, että pitäisi mennä kotiin kaaoksen keskelle siivoamaan. En halua pyhittää kaikkea vapaa-aikaani siivoamiselle tai sen ajatteluun että pitäisi siivota ja tehdä kaikkea muutakin Haluan irtaantua siitä jatkuvasta oravanpyörästä ja nauttia kotona olemisesta.
 
5. OLEN KYLLÄSTYNYT ETTÄ SIIVOAMINEN ON LÄHINNÄ TAVAROIDEN PAIKASTA A PAIKKAA B SIIRTÄMISTÄ VÄHÄISEN TILAN VUOKSI 
Kun tavaraa on paljon ja tilaa vähän on siivoaminen ollut lähiaikoina lähes hyödytöntä tavaroiden nurkasta toiseen siirtelyä. En kestä enää ajatusta turhasta siivoamisesta, siitä että paikat ovat parin päivän päästä samassa kunnossa.

6. OLEN YMMÄRTÄNYT ETTÄ YKSINKERTAINEN ON KAUNISTA JA TAVARAN VÄHYYDESTÄ TULEE KEVYT OLO
Koti on paljon nätimpi kun tavaraa on vähän. Sisustaminen on mielekkäämpää ja helpompaa kun ei tarvitse miettiä koko ajan minne kaikki tavarat tunkisi. Tavaroiden vähäisyydestä tulee myös itselle hyvä ja kevyt olo, mieli lepää.

7. YLIMÄÄRÄINEN TAVARA SAA MINUT LEVOTTOMAKSI JA VIE VOIMAVAROJANI
Haluan ennemmin olla rauhallinen ja seesteinen sekä kasvattaa voimavarojani jotta voin käyttää niitä elämän muihin osa-alueisiin. Stressi vähenee huomattavasti kun koti on siisti ja on itse tyytyväinen.

 8. PIENI TALO JA VÄHÄN SÄILYTYSTILAA
Säilytystila tulee käyttää oikeasti viisaasti jotta asuminen on mukavaa. Suuri tavaramäärä ja pieni talo ei vain sovi samaan lauseeseen, et saa millään talostasi viihtyisää jos et saa tavaroitasi kuriin.

9. TAVAROIDEN KARSIMINEN HELPOTTAA TULEVAISUUTTA
Tiedän ettemme tule loppuelämäämme asumaan tässä talossa. Tavaroiden karsiminen helpottaa huomattavasti tulevaisuudessa muuttoa kun sitä alkaa kierrättämään jo nyt jaloista pois, vaikka muuttoon olisikin vielä monia vuosia aikaa.  
 
10. MATERIA EI TUO ONNEA
Haluan muuttaa asenteeni pysyvästi materiaan liittyen. Onni tulee jostain aivan muualta kuin jatkuvasta kuluttamisesta tai suuresta tavaramäärästä.
 
11. EKOLOGISUUS
En halua jatkuvasti kuluttaa lisää ja ostaa uutta tavaraa. Ennemmin haluan oppia ekologiseksi ja kuluttaa vastuullisesti, toisin sanoen säilyttää niitä tavaroita joita tarvitsen ja myös ostaa vain niitä tavaroita jotka oikeasti tulevat käyttöön.
 
12. RAHA
Opiskelijana ei ole rahaa käyttää rahaa mihin sattuu vaan on opeteltava käyttämään sitä järkevästi. Rahan käyttäminen viisaasti nyt ylipäätään on järkevää loppuelämääni ajatellen.

13. SÄÄSTÄMINEN
Haluan säästää rahaa ja aloitinkin jo säästämisprojektin omaa kotia varten. Kun olen ajoissa liikenteessä niin minulla on aikaa säästää monta vuotta ennen kuin talon ostaminen on ajankohtaista. Minua myös motivoi hirveästi se että minulla on jonkinlainen tavoite. Kun haluan säästää rahaa en halua tuhlata sitä turhuuksiin, koska tiedän että minulla on olemassa järkevämpikin vaihtoehto rahojen käyttöön. Uskon saavani rahaa ihan hyvin säästöön esimerkiksi seuraavan viiden vuoden aikana ja se motivoi minua pitämään tavaramäärän mahdollisimman pienenä. Mitä vaatimattomammin elän sitä nopeammin saavutan tavoitteeni.

14. KESKITTYMINEN TÄRKEISIIN ASIOIHIN
Kun saan elämästäni pois aikaa vievät asiat joilla ei käytännössä ole mitään positiivista merkitystä elämässäni jää paljon aikaa, rahaa ja voimavaroja minulle tärkeisiin asioihin. Minulla on aikaa tehdä asioita joista pidän ja energiaakin siihen sekä lisäksi minulla on rahaa ostaa asioita joita oikeasti tarvitsen kun en tuhlaa sitä enää asioihin mitä en ole vailla. 

15. PÄRJÄÄN VÄHÄLLÄ
Olen huomannut kuinka pienellä tavaramäärällä oikeasti pärjään päivästä toiseen. Miksi ihmeessä säilyttäisin näitä tavaroita millä ei ole mitään merkitystä elämässäni/hamstraisin niitä lisää.

16. EN KAIPAA VARAVARASTOJA
En halua kerätä turhaa tavaraa varastoon odottamaan parempia päiviä, vaan ennemmin kerrytän pankkitiliäni jonka avulla voin ostaa tavaraa mitä todella tarvitsen. Silloin kaapissani ei kuormita ne tavarat joita en ehkä koskaan tarvitse, mutta silti käytännössä saan kaiken mitä tulen tarvitsemaan. En aio siis ostaa tavaraa enää pahan päivän varalle tai säästöön odottamaan tulevaisuutta.

17. TALON REMONTOIMINEN
Talon loppuun remontoiminen ei ole käytännössä mahdollista ennen kun pääsemme tavarasta eroon ja saamme yläkertaa tyhjäksi. Sen sijaan jos saamme talomme remontoitua kokonaan lisää se asumismukavuutta huomattavasti ja lisää elinvuosiamme tässä talossa.

Miksi te olette innostuneet / kiinnostuneet minimalismista?

Seuraavassa postauksessa käsittelen aiheena rahaa, omaa talouttani sekä säästösuunnitelmiani, pysykäähän kuulolla.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

MINIMALISMI: Mies yllätti

Kirjoitin viime lauantaina postauksen siitä kuinka mies hankaloittaa minimalismia. Makuuhuoneemme nurkassamme oli siis säkki, joka oli ollut siellä pari kuukautta eikä ollut sinä aikana liikkunut sieltä minnekään. Siihen oli oikeastaan tottunut jo sillä tapaa kuin tiettyihin sisustuselementteihin tottuukin, en jaksanut ihmetellä enää päivittäin säkin olemassaoloa. Toisinaan se kuitenkin ärsytti aika paljonkin..

Kun kysyin mieheltä että mitä kassissa on, niin kuulemma vaatteita joita ei tule enää ikinä käyttämään. Kysyin myös että mitä mies meinaa vaatteille tehdä, niin kuulemma viedä kuulemma takaisin yläkertaan varastoon. Poissa silmistä, poissa mielestä you know. Siinä vaiheessa itselläni meinasi mennä hermot, loppua toivo sekä puski alintajuntaani esiin kuvat meidän sekasortoisesta tulevaisuudesta - millainen hamsterinkolo kotimme olisi 20 vuoden päästä?! Mies oli jopa vielä ihan tosissaan asian kanssa, että minne muuallekkaan ne veisi?! Heitin haaveet nurkkaan siististä kodista tai siitä, että tämä tulisi tästä parempaan joskus muuttumaan. Tiesin, että en saisi kotia siistiksi pelkästään omalla panoksellani sillä miehen talossa tavaroista yli 50% on hänen tavaroitaan, eikä minun. Omia tavaroitani siis voin karsia vaikka hamaan tulevaisuuteen, mutta jos toinen elää sotkuisasti ja keräillen olisi minun mahdoton saada mitään tolkkua tähän touhuun.

Olin jo hieman kypsä, että miksi ihmeessä pitää varastoida tavaroita joilla ei tee enää ikinä yhtään mitään. Talo on pieni ja tilaa on vähän, joten se pitää käyttää järkevästi. Ajattelin että miehestä tulee olemaan vielä tulevaisuudessa ongelmia jos nyt jo varastoi kaikkea krääsää. Menetin toivoni ja kuvittelin jo silmissäni millaista meidän elämä tulee tulevaisuudessa elämään - toinen on kuin mikäkin hamsteri ja toinen yrittää elää minimalistisesti. Mahtavaa.

Ajattelin että on iso homma "kouluttaa" hänet tavoille niin, että saisimme oikeasti pidettyä kotimme siistinä ja sellaisena että täällä on mukava asua, molempien. Tottakai parisuhde vaatii kompromisseja eikä voi pitää täysin omia mielipiteitään oikeana - myös toisen osapuolen tapa elää on otettava huomioon päätöksiä tehdessä. Tämä on meidän yhteinen kotimme, joten meidän tulee voida täällä myös molempien elää sillätavoin että molemmat osapuolet tuntevat olonsa kodikkaaksi - tai ainakin mahdollisimman kodikkaaksi.

Tänään kuitenkin yllätyin, koska mies alkoi tyhjentämään kyseistä nurkkaa oma-aloitteisesti. Säkki siis katosi noin vartissa. Ja säkkiä ei viety takaisin yläkertaan vaikka ensin niin uhottiin, vaan mies kiltisti kävi sen läpi ja erotteli tärkeät sekä ei niin tärkeät tavarat. Tavarat jotka menee roskiin, tavarat jotka viedään kirpputorille sekä tavarat joita hän aikoo vielä käytää. Wow, olen todella yllättynyt että tähän oma-aloitteisesti ryhtyi. Mies näköjään osaa yllättää ja minun pitää lopettaa hänen aliarvioimisensa.

Ja mikä tärkeintä sekä omituisinta oli se että en pakottanut tai käskenyt miestä tekemään jätesäkille mitään (vaikka kyllä miljoonat kerrat teki mieli) vaan jollakin ihmeen kontsilla sain keskutelumme ohjattua säkkiin vaivihkaan ja miehen itse ajattelemaan sitä asiaa - "niin, sillekin voisi tehdä jotain".

Keskustelumme ennen säkkioperaatiota meni kutakuinkin näin:

Mies: "Hei katso, Tokmannilla ois tarjouksessa flanellipaitoja"
Minä: "No et todellakaan käy hakemassa. Ootko tosissas vai kusetatko?"
Mies: "No mut hei sais 2 kappaletta 12 eurolla" (tässä vaiheessa tajusin että mies oikeasti yrittää pelotella minua joka vihaa kaikkea ylimääräistä roinaa nykyään.. :D huono vitsi, alkoi syke jo kohoamaan..)
Minä: "No just.."
Mies: "Mutta hei, mulla oli joskus nuorempana flanellipaitoja."
Minä: "Selvä."
Mies: "Ai etkö usko?"
Minä: "Joo uskon, ja nyt ne on varmaan tuolla makuuhuoneessa siinä sun jätesäkissä."

Sen jälkeen alkoi toiminta.. :D
 
 
























                                 
´






Siellä se nyt möllöttää, makuhuoneessa nurkka tyhjänä. Ihanaa voiko ihminen olla näin pienestä onnellinen? :D


Jätesäkin pohjalle jäi hieman vaatteita jotka lähtivät kylmiltään roskiin, koska ei ollut kirpputori/Uffi tavaraa.


Myös tämä kasa lähti roskikseen. Siinä on yhdet farkut ja noin 10 kappaletta t-paitoja jotka ovat tosiaan todella vanhoja ja rikkinäisiä.

















                                                                           
Laatikollinen tavaraa löytyi kuitenkin myös kirpputorille.




















Ainoastaan tämä "hieno" nalle oli jätesäkin uumenista kadonnut teille tietämättömille. Luultavasti se on ainoa asia joka on viety yläkertaan odottamaan parempia päiviä, ehkä tapaamme tämän kaverin uudelleen aikaanaan jos tulee (jos tulee, ehkä tulee, ehkä ei) jälkikasvua..






















Mutta nyt on ainakin nainen tyytyväinen täällä taloudessa. :D Nyt kun mies oli noin ahkera ja yllätti minut tarvitsee minunkin olla vielä huomattavasti ahkerampi ja yllättää mies omalla tavaran karsimisellani. :)

 OLETTEKO TE LÄHIAIKOINA KARSINEET TAVARAA JA MITEN ON SUJUNUT? :) 


tiistai 9. helmikuuta 2016

Minimalismi: Tammikuun hävitetyt tavarat

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta toisaalta en kyllä näistä minun romuista mitään kovin hienoja kuvia haluaisikaan. Tärkeintä on saada idea esille ja konkreettisesti näytettyä kuinka paljon onnistun mikäkin kuukausi hävittämään tavaraa. Tämä on myös itseäni varten ns. muistiinpano että tiedän kuinka olen operaatiossani edistynyt.

Tammikuussa lähti siis seuraavat tavarat kierrätykseen (kirppikselle) tai myin muuta kautta. Ihan kelpo ja hyväkuntoista tavaraa mutta ei itselleni vaan minkäänlaista käyttöä. Toppaliivin ja talvitakin sain myytyä Facebook myyntiringin avulla ja kahvinkeittimen osti työkaverini. Kahvinkeittimen myin sen vuoksi että meillä oli kaksi Moccamasteria eikä tarvetta kuin yhdelle (minulla oli omassa kodissani aikanaan oma, ja miehellä oli oma kun muutin tänne - minun kahvinkeitin jäi siis ylimääräiseksi). Toista en ala säilyttämään siltä varalta jos miehen kahvinkeitin menee rikki tai jos ehkä ostamme kesämökin joskus 30 vuoden päästä, you know..



Kahvinkeittimestä sain 50 euroa, toppaliivistä 11 euroa sekä takista 8 euroa. Ei häävi hinta välttämättä kaikista mutta tavoitteeni oli päästä eroon ja sen sain täytettyä. Tavaroiden karsimisesta ei tule mitään jos alkaa miettimään sitä hintaa mitä itse on aikanaan maksanut.. Kunhan ei tee samoja virheitä uudestaan että tuhlaa rahaa turhuuksiin.. Kahvinkeitin ei ollut turha mutta tullut tarpeettomaksi.

Vihreän talvitakin olen aikanaan melko halvalla ostanut Huuto.netistä mutta en ole käyttänyt kuin pariin otteeseen. Päätin siis että se on turha koska minulle riittää hyvin yksi talvitakki tänne Suomen talveen, ja se ei ole tämä. Toppaliivin olen itse ostanut aikanaan HM:ltä joskus 5 vuotta sitten ja olen ehkä käyttänyt kaksi kertaa - täysin turha ostos siis, näitä hutiostoksia ei enää lisää kiitos..



Nämä vaatekassit lähtivät tosiaan kirpputorille (yksi iso Budget Sportin muovikassi, tavallisen ruokakassin kokoinen Pirkan muovikassi sekä suunnilleen puolillaan oleva keltainen hieman isompi muovikassi). En ole tavaroita vielä hakenut sieltä pois vaan minulla on loosi edelleen 2 viikkoa. Hinnoittelin tuotteet edullisesti (lähtöhintoina saattoi olla jopa vain 5 senttiä, mutta toki sitten hieman kalliimmallakin jos hyväkuntoinen tavara/vaate) koska tosiaan pääasia olisi päästä niistä eroon mutta kuitenkin kattaa loosivuokra tavaroiden myynnin avulla - voitolla ei niin väliä. Toivon että mahdollisimman moni tavara olisi mennyt koska en todellakaan ala laahaamaan niitä enää takaisin kotiin, sitten päätyvät Uffiin tms. kierrätykseen mutta tänne kotiin ne eivät enää tule.

Osa kirppikselle viedyistä vaatteista saattoi olla jopa uusia, sellaisia että tyyliin hintalappu vaan vedetty irti mutta vaatekappale ei ole ikinä tullut käyttöön. Todella järkevää kuluttamista siis, no ei todellakaan ole. Sanotaanko että tämä on todistus aineistoa minun vanhasta elämästäni - olen tuhlannut todella typeriin asioihin suunnattomasti rahaa millä ei kuitenkaan ikinä ole ollut minkäänlaista virkaa elämässäni. Onneksi olen virheistäni oppinut näinkin nuorella iällä, sillä tiedän toisten jatkavan tätä vaatekulutushelvettiä vielä minusta paljon vanhempanakin. Minä haluan irtaantua siitä nyt enkä halua palata enää vanhaan. Osa toki oli myös käytettyä ja aikanaan kirpputorilta ostettua tavaraa mikä ei vaan enää palvele minua.

Jotenkin todella motivoivaa kun ajattelen tätä tavaramäärää tilan puitteissa -  KUINKA PALJON TILAA ON VAPAUTUNUT KODISTAMME VIIMEISEN KUUKAUDEN AIKA!   Kun mietin tätä asiaa niin jään oikeastaan jopa koukkuun tavaran hävittämiseen, koska on niin mahtavaa saada lisä tilaa sekä päästä eroon turhasta roinasta millä ei ole omassa elämässä mitään käyttöä.

Jes, hyvä minä. Ja hävittäminen jatkuu nyt helmikuussa taas - tulette näkemään siitä postauksen taas kuukauden lopulla miten olen tästä kuukaudesta selvinnyt.