VIDEOPOSTAUS: Pohdintaa erakoitumisesta ja ystävyyssuhteista

Heippati hei!

Jaahas, nyt on sitten väkerretty ensimmäinen videopostaus. Ajattelin tehdä ensin pienen höpöttelyvideon, mutta juttua alkoikin tulemaan ja tulemaan.. Aiheena on erakoituminen, se kun ei ehdi/jaksa omassa arjessaan ylläpitää sosiaalisia suhteita kovinkaan paljoa - pohdintaa minne tämä valinta on minut ja elämäni vienyt.

Minusta on tullut ihmeellinen kotihiiri. Jos muilta kysytään niin olen ikävä koti-ihminen. Koti vaan on nykyään ehdottomasti paras paikka! Nykyään minulla on vapaa-aikaa niin vähän koulun ja työn ohella, että vietän ylimääräisen ajan täällä todella mielelläni eikä minua ihan hevillä pois saa. Rakastan kotona palloilemista - jolloin saan tehdä itselleni tärkeitä asioita välittämättä muusta maailmasta. Kotona ollessani haluan tehdä niitä asioita mistä nautin ja mitkä tekevät minut iloiseksi.

Tätä aihetta aloin pohtimaan eilen kun kaveri kysyi, että jos lähtisin koulun jälkeen hänen kanssaan kahville. En yksinkertaisesti vain jaksanut sillä takana oli pitkä koulupäivä ja tunnin ajomatka takaisin kotiin. Tuntui vaan niin lohduttavan ihanalta tietää, että edessä on täysin vapaailta kaikesta - enkä halunnun uhrata sitä kenellekään muulle. Niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin. Minulle on todellakin luksusta se aika jonka saan viettää kotona. Kun oma aika on harvassa, niin sitä osaa arvostaa täysin eri tavalla.

Olenkohan minä jotenkin outo? Tuntuu, että toisilla riittää intoa ja jaksamista touhuta vapaa-ajallaan ties mitä. Itselläni on vaan sellainen olo, että näen ihan tarpeeksi päivän aikana ihmisiä koulussa sekä töissä. En halua vielä vapaa-aikaanikin täyttää sosiaalisella tekemisellä, koska olen sellainen erakkomainen ihminen että tarvitsen hiljaisuutta ja rauhaa.

Osittain olen kantanut tästä huonoa omaatuntoa, että en aina jaksa/ehdi nähdä ihmisiä omilta kiireiltäni. Onneksi olen nykyään jo paremmin ymmärtänyt, ettei täällä olla ketään miellyttämässä vaan parempi elää omaa elämäänsä niin kuin parhaalta tuntuu. On hyvin tärkeä kuunnella itseään, mitä itse kaipaat elämääsi, mitä elämääsi haluaisit ja kuinka sen voisit saavuttaa. Miksi siis pitäisi toteuttaa asioita joista ei pidä? On mahtavaa tehdä asiat omalla tavallaan ja ymmärtää, että kaikkien elämä ei tarvitse olla samanlaista. Minun ei tarvitse nauttia samoista asioista kun muut nauttivat, vaan saan hyvällä omallatunnolla olla sellainen ihminen kuin olen.

Siinä vaiheessa kun ihminen toteuttaa elämässään niitä asioita mistä pitää, ollaan jo aika pitkällä. Eihän voi mennä kovin huonosti, jos elämä koostuu sinulle tärkeistä ja hienoista asioista? Sen sijaan tuntuu, että monella elämä on nykyään sellaista pakollista suorittamista. Ei osata pysähtyä ja miettiä mitä täällä oikein kannattaisi tehdä. Minusta tärkeintä on kuunnella itseään ja rakentaa elämä sen mukaisesti.

Oma kaveripiirini on myös muuttunut parin viimeisen vuoden aikana radikaalisti. Olen ymmärtänyt päästää irti sellaisista ihmissuhteista jotka eivät tuo minulle mitään vaan lähinnä vie omaa energiaani. Olen ymmärtänyt, ettei minun tarvitse täyttää elämääni miljoonilla kaverisuhteilla - vaan lähinnä haluan panostaa niihin muutamaan hyvään ystävyyssuhteeseen. Onhan sekin fakta, että ystäviä ei voi olla ikinä liikaa - mutta enemmän itse nykyään mietin millaisien ihmisten kanssa haluan aikani viettää. Kaipaan elämääni aitoja ja rehellisiä ystäviä, mutta pinnallisia kaverisuhteita olen suosiolla karsinut pois elämästäni.

Olen ymmärtänyt myös sen, että vuosien varrella ihmiset elämässäsi vaihtuu. Toiset kulkevat hetken aikaa mukanasi ja toiset taas läpi elämän. Niin se kai kuuluu mennäkin. Jokaiselta varmasti oppii jotain, ja jokaisella persoonalla elämässäsi on ollut tarkoitus sekä jotain annettavaa juuri sinulle. Olen ymmärtänyt, että ihmiset muuttuvat elämäntilanteiden mukaan eikä välttämättä ole tarkoituskaan, että elämään haalitaan ihmisiä niin että yritetään pitää kaikki mukana läpi elämän. Niin se vaan on, että osa tippuu kyydistä aikanaan mutta uudet elämänkäänteet taas tuo elämääsi uusia ihmisiä. On vain valitettava tosiasia että elämäntilanteet vaihtuvat ja ihmiset muuttuvat - yhtäkkiä huomaatkin ettei teillä ole enää juuri mitään yhteistä. Tällöin on ehkä aika jatkaa matkaa erillään. Välillä erilleen kasvaminen antaa enemmän kuin ottaa, toisinaan on hyvä vaihtoehto karsia elämästään pois ihmisiä joilla ei ole enää mitään annettavaa sinulle eikä sinulla heille. Minun elämästäni on tippunut monia ihmisiä pois, ja nyt on sellainen olo että niin sen kuuluikin mennä. Kun ei ole enää mitään yhteistä toisen ihmisen kanssa, saattaa olla todella raskasta väkisin ylläpitää ystävyyssuhdetta. Usein tällaisissa tilanteissa se alkaa kuolemaan itsestään pikku hiljaa kun yhteydenpito vaan alkaa hiipumaan.. Vaikka ystävien ei tarvitsekaan olla samanlaisia, on kuitenkin tärkeää että ajattelutapanne sekä arvonne on edes jollain tasolla samanlaisia.

Ymmärrän toki, että tilanne voisi olla täysin toisenlainen jos olisin esimerkiksi työtön ja aikaa olisi vaikka muille jakaa. Silloin varmasti arvostaisin erilaisia asioita kuin tällä hetkellä. Mutta sellaista se elämä on, jatkuvaa muutosta. Elämä muuttuu ja me muutumme sen mukana, emme me pysy aina samanlaisina ihmisinä. Esimerkiksi minä saatan nauttia tällä hetkellä sellaisista asioista joita ihmettelen viiden vuoden päästä, että mitä ihmettä päässäni on mahtanut liikkua..

Pari vuotta sitten oma pahin palkoni oli yksin jääminen. Se, ettei elämässäni yhtäkkiä olekaan ketään. Yritin pakonomaisesti pitää kiinni kaikista hyvän päivän tutuistakin koska yksin jäämisen pelko oli niin valtava. Tuli kuitenkin aika, jolloin monet muuttivat täältä pikkupaikkakunnalta pois ja itse muutuin radikaalisti ihmisenä. Tämä oli täyskäännös elämässäni, jolloin kertaheitolla elämästäni tippui suuri osa ihmisiä pois. Tämä kuitenkin on muuttanut minua huimasti ihmisenä, mutta vain positiiviseen ja vahvempaan suuntaan. Tuntuu voimaannuttavalta kun kaikki ylimääräinen taakka elämästä on lähtenyt pois. Olen ymmärtänyt kuinka hyvin pärjään myös yksin enkä ole riippuvainen toisista ihmisistä. Olen oppinut täyttämään elämäni niillä asioilla mistä minä pidän ja nautin, sekä olen ymmärtänyt että voin ihan hyvin karsia elämästäni pois niitä asioita jotka vievät minulta energiaa enemmän kuin tuovat minulle mitään hyvää. Kun olen kuunnellut itseäni on elämäni täyttynyt hyvillä asioilla joista minä tulen onnelliseksi - juuri sellaisilla asioilla mistä sen haluankin koostuvan. Olikin lopulta lohduttavaa kohdata itsensä ja rakentaa itse oma onnensa. 

Kun olen ymmärtänyt päästää irti, on elämäni täyttynyt sellaisista ihmisistä joiden kanssa koen olevani samalla aaltopituudella. Uskon, että kun en yritä pakonomaisesti pitää kiinni kaikesta - täyttyy elämäni kuin itsestään niistä hyvistä asioista, kunhan elän elämääni sillä tavalla kuin haluan. Haluan panostaa näihin aitoihin ystävyyssuhteisiin jotka olen elämääni onnistunut jollain tapaa haalimaan, sillä he ovat minulle tärkeitä.  

Älkää olko kovin pahoillanne pienestä hääräilystä videon ohella. Videolla saattaa esiintyä myös hieman sönkkäämistä, tuntui aluksi hieman pöhlöltä jutella yksin kameralle.. :)

 

Ja tein oikeastaan vielä lisävideon hieman tarkentamaan näkemyksiäni ..