Katse kevääseen

 

Tuntuu jotenkin utopistiselta, että eletään jo tammikuun loppua. Mihin tämä aika oikein rientää? Pahinta on, että minun ajatukset ja koko kroppa on jumittunut johonkin loppukesään/alkusyksyyn. Tuntuu, että aika menee niin kovin nopeasti etten pysy oikeasti perässä.

Kohta on taas kevät ja melko pian kesäkin. Kesä vaihtuu syksyksi ja tulee uudelleen talvi. Emme huomaakaan kun vuosi on vierähtänyt ja istun tässä taas päivittelemäässä tammikuuta 2017. Tuntuu, että päivät vain hurisevat minulta ohi ja vuodenaikojen vaihtuminen on jatkuvaa oravanpyörää. Vasta kun olemme saaneet tänne talven, tulee jo kohta kevät joka sulattaa kaiken pois. On niin pieni aika kun saamme nauttia näistä ihanista asioista, joten on tärkeää olla hektinen ja elää hetkessä.

Olen itse yrittänyt siihen kaikin mahdollisin keinoin ja mielestäni toisinaan onnistunutkin. En kuitenkaan näköjään ihan täydellisesti, koska muuten kai osaisin siirtää mieleni sieltä loppukesästä ja alkusyksystä tähän tammikuuhun - tammikuuhun jossa pakkaset ja lumi on vallannut koko Suomen odotuksista huolimatta. Vaikka kuinka olen yrittänyt elää päivä kerrallaan lumikinoksista nauttien, ei mieleni osaa ymmärtää sitä kuinka nopeasti aika kuluu. Kohta olen jo vanha kun vuodet vierivät näin nopeasti.

Vaikka hetkessä elämistä korostetaan, on toisinaan tärkeää välillä miettiä menneisyyttä ja pohtia tulevaa. Menneisiin ei kannata jäädä rypemään, mutta menneisyyden kulkua kannattaa miettiä. Mikä toiminta johti mihinkin lopputulokseen, mitä olisi voinut/kannattanut tehdä eri tavalla ja tärkein on etenkin: MITÄ VOIMME OPPIA TAPAHTUNEESTA? MITEN OLISI PITÄNYT TOIMIA, JOTTA OLISIN TOIMINUT OIKEIN JA SAAVUTTANUT PÄÄMÄÄRÄNI/TAVOITTEENI?

Itseään ei kannata myöskään soimata asioista, sillä jokainen tekee joskus virheitä (ellei virhe ole tahallisesti tehty! - sitten onkin parempi soimata itseään ja käskeä toimimaan ensikerralla niin kuin kuuluu) eikä niille voi mitään. Tärkeintä on kantaa vastuu tekemistään asioista ja oppia virheistään.

Itse en kuitenkaan nyt halua puhua menneisyyden asioista, vaan lähinnä aamuni lähti käyntiin pohtien tulevaa. On omituista, että olen jo puoli vuotta saanut opinnoista suoritettua. On omituista, että motivaationi on vielä näin hyvä ja jopa pidän alasta mitä opiskelen. Luokkamme henki on parhain mitä minulla on ikinä koulussa ollut - joten kouluun meneminen on myös mukavaa.

En olisi vuosi sitten vielä voinut kuvitella, että pääsen opiskelemaan alaa jota halusinkin. En olisi vuosi sitten uskonut, että pärjään opinnoissa näin hyvin. En olisi ikinä uskonut, että minusta on siihen. Kaikki muut epäilivät - jopa minä itse. MUTTA ON AIVAN MAHTAVA TUNNE, ETTÄ JES MÄ TEIN SEN JA PYSTYIN SIIHEN. TÄRKEINTÄ ON USKOA ITSEENSÄ, NIIN MIKÄÄN EI OLE MAHDOTONTA! 

Tämä kevätlukukausi tulee omalla tavallaan olemaan aika rankka ja hektinen. Ainakin tämä ensimmäinen jakso on täynnä hyvin pitkiä koulupäiviä ja sellaisia aineita joissa minä en ole niin kovin hyvä - joten vaivaa joutuu näkemään niiden eteen. Otin myös yhden 10 opintopisteen ylimääräisen projektin itselleni joka kestää 4 kuukautta ja tuo opintoihin omat haasteet. Toinen jakso on kuitenkin jo hieman armollisempi ja tilaa lukujärjestyksessä oli enemmän laiskottelulle.

Jos tämä kevät menee yhtä nopeasti kun aika on mennyt viime elokuusta lähtien, niin ei ole aikaakaan kun koko kevätlukukausi on suoritettu ja loma alkanut. Meidän kesäloma alkaa jo 01.05 joten tässä ei ole koulua enää kuin n. 3kk. Siellä on vielä välissä hiihtoloma ja pääsiäisloma, joten itse koulua ei ole enää oikeasti montaakaan päivää. 

Toivon myös, että löydän itselleni kesätöitä jotka vähän liittyvät opiskelemaani alaan. Toisaalta on pelottavaa hypätä tuntemattomaan, koska olen ollut samassa työpaikassa yli 6 vuotta. Toisaalta on taas hienoa saada elämään uusia asioita. No katsotaan kuinka käy, tärppääkö vai ei. Toisaalta hieno tunne - mutta osittain pelottava, että tulevaisuus on auki eikä mitään varmaa suuntaa ole. Aika näyttää mitä tapahtuu - niin kauan kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. :)

  

 Tämä luminen talvi tänne Länsi-Suomeenkiin oli ihan toivottu - mutta toisaalta odotan niin kevättä ja kesää! En haluaisi haikailla tulevaisuuteen vaan nimenomaan elää tässä hetkessä - mutta toisaalta haaveilu on aina sallittua ja tuo sellaista omanlaista lisäpotkua arkeen. Se on kiva tunne kun odottaa jotain kivaa.

 Kaipaan kauniita auringonlaskuja. Kaipaan yksinäisiä lenkkejä metsässä, kun saan vaan mennä niitä polkuja päämäärättömästi jotka näyttävät kivoilta (siis kunhan ei eksy). Kevättä siis odotan etenkin sen vuoksi, että pääsen kunnolla lenkkeilemään ja ulkoilemaan. Kevään huonopuoli on metsästä heräilevät käärmeet - skippaamme koiran metsälenkitykset kyllä melkein koko kevääksi ja kesäksi, sillä viime kesänä meinasi käydä huonosti. Pysyttelemme tylsillä pyöräteillä, mutta toisaalta ehkä saan enemmän motivaatiota lähteä yksin sinne metsään - minä kun hieman osaan varoa minne jalkani tungen toisin kuin tuo karvaturri.

Kyllä minä myönnän, että kaipaan myös osittain lomaa. Tai siis "lomaa ja lomaa" riippuen siitä, saanko töitä vai en. Toivon, että en joudu koko kesää lomailemaan mutta pieni hengähdystauko koulusta tuntuu varmasti hyvälle. On ollut rankkaa pyörittää tässä arkea jossa arkipäivät olet koulussa, viikonloput ja jopa jotkin arki-illat töissä ja päälle yrität vielä tehdä kotityöt, hoitaa harrastukset ja pitää itsestäsi huolta. Vapaapäivät ovat siis jääneet vähälle. 

Toisaalta olen mielestäni selvinnyt kiireisestä arjesta todella hyvin, ja en ole ollut niin voimaton kuin luulin että tätä rumbaa pyörittäessä voisin olla. Ehkä salaisuus on siinä, että olen ymmärtänyt ottaa myös aikaa itselleni ja oikeasti levännyt silloin kun aikaa sille on. Olen myös pyrkinyt syömään terveellisesti ja liikkumaan. Oikeasti vaikka olo on voimaton eikä lenkille lähtö olisi ensimmäisenä mielessä - tuo se vaan kummasti energiaa kunhan sinne jaksaa lähteä. Sen jälkeen yöunetkin maistuvat hyvältä. Pakko kyllä myöntää, että olen myös vannonut pitkien päiväunien nimeen.

Nyt on kuitenkin sellainen olo, että elämässä on kaikki hyvin. :) Ei mitään valitettavaa, vaikka kaikki ei ihan valmista olekaan. On vain jotenkin onnellinen olo, tässä ja nyt. Toisaalta se tuntuu oudolta, koska suomalaiset eivät osaa olla onnellisia. Eivätkä ainakaan näyttää sitä. Aina puuttuu jotain eikä osata nauttia siitä mitä elämä on jo antanut. Aina halutaan vaan lisää ja lisää.

Minusta jokaisen tulisi havahtua tähän nykyhetkeen. Ymmärtää, että kaikki elämässänne oleva on rikkautta. Ne ovat asioita, jotka voidaan viedä milloin vain pois. Tärkeää on siis nauttia niistä juuri nyt. Usein huomataan elämässä oleva ihana sisältö vasta sitten kun se menetetään. 

Olen onnellinen, että omassa päässäni arki on kaunista ongelmakohtineen. Elämä on kivaa, vaikka onkin välillä niin raivostuttavaa. Koen, että olen vaatimaton sillä en kaipaa mitään arjesta erottuvaa (esimerkiksi ulkomaanmatkaa) saadakseni itselleni tämän olotilan. Minun ei tarvitse pyrkiä onnellisuuteen tai tavoitella sitä, koska olen löytänyt oman polkuni sinne jo. Nyt on tärkeintä pysyä sillä polulla. 

Toivon sydämestäni, että myös te kaikki löytäisitte sen oman polkunne onneen.

Hyvää viikon jatkoa kaikille, XOXO, Sonja - Olette mahtavia, uskokaa siihen!