Onnellisuus ja raha - kulkevatko ne käsi kädessä?

Suomalaisten suhde rahaan on hieman kyseenalainen. Raha on kielletty tabu josta ei puhuta, vaan siitä vaietaan. On kiellettyä kysyä toisen tulotasoa (tai ainakin hyvin töykeää ja epäkunnioittavaa), ja vaikka joku sitä uskaltaisi kysyä niin totuutta ei ainakaan kerrota vaan mutistaan yleensä että aivan liian vähän. On häpeä tienata liikaa, mutta on myös häpeä olla huonotuloinen tai velkaongelmissa. Toisaalta ymmärrän tämän todella hyvin, sillä itse olen saanut rahaa säästöön enemmän kuin suurin osa oman ikäisistäni. En tuo sitä kuitenkaan juuri esille, koska tiedän kuinka siihen lähipiirissä suhtauduttaisiin. Pointti on kuitenkin se, että jokaisella on siihen mahdollisuus kunhan on kiinnostunut säästämisestä ja pystyy elämään pienellä kuluttamisella. Olen esimerkiksi itse ostanut kaksi sijoitusasuntoa myyjän palkalla - ja se myyjän palkka ei ole kovin iso. Jokaisen on vaan lähdettävä pienestä liikenteeseen, ja se pieni alkaa sitten kannattamaan josain vaiheessa. Mikään ei kuitenkaan koskaan tule kannattamaan jos ikinä ei yritä tehdä mitään. En koe siis itse, että minulle pitäisi olla millään tavalla kateellisia sillä se raha joka minulla on mennyt säästöön on muilla mennyt matkoihin, juhlimiseen ja materian ostamiseen. Painotan edelleen, että tehkäämme siis jokainen mistä nautimme ja tuhlataan rahat siihen jonka koemme itsellemme tärkeäksi.

Minulle tärkeää on se, että talouteni kehittyy ja saan pidettyä sen vakaana tulevaisuudessa. Haluan että pystyn aikanaan elättämään perheeni ilman, että olemme koko ajan rahavaikeuksissa. Minun oma nuoruuteni on pitkälti ollut kädestä suuhun -elämää, enkä tahdo että se tulee olemaan sitä ikuisesti. Siksi esimerkiksi painotan koulutuksen tärkeyttä - kuinka tärkeää on yrittää edistyä elämässään ja saavuttaa uusia asioita, jotka taas parantavat ehkäpä omaa elintasoaan. Ne jotka taas keskittyvät siihen ruikuttamiseen kuinka kamalaa ja epäreilua elämä on, ei luultavasti tule ikinä saavuttamaan sellaista tilannetta että he ymmärtäisivät kaiken lähtevän itsestään. Elämä ei tarjoa sinulle asioita, vaan sinä etsit niitä kehittämällä itseäsi, ajattelumallejasi sekä toimintatapojasi. Asioiden eteen on nähtävä vaivaa, eivätkä ne ole saavutettavissa sormia napsauttamalla. Myös huonoimmissa ajoissa on nähtävä potentiaalinen mahdollisuus - kuinka tästä tilanteesta voisi hyötyä tulevaisuudessa.

En minäkään 16-vuotiaana suunnitellut olevani kaupan kassalla töissä. En itseasiassa suunnitellut mitään, joten sen vuoksi päädyinkin sattumanvaraisesti paikasta A paikkaan B. Nyt olen kuitenkin ollut samaisessa kaupassa 6,5 vuotta töissä. Olen päässyt tekemään töitä kassan lisäksi monella muulla osastolla ja kehittynyt myyjänä huomattavasti. Olen oppinut kullanarvoisia taitoja, joista varmasti on apua myös tulevaisuudessa erilaisissa työtehtävissä. Vaikka aikanaan ajattelin olevani "vaan kassatyttö" ja minua harmitti, etten panostanut silloin opiskeluun tai mennyt esimerkiksi lukioon - niin nyt kun katson vuosia taakse päin en voi olla muuta kuin tyytyväinen että valitsin tämän tien. Olen lukenut työn ohella kaksi ammattia ja kerryttänyt 23-vuotiaana 7 vuoden työkokemuksen. Se jos jokin on hyvin, ainakin minun mielestäni. On myös poikkeus, että oikeasti olen tyytyväinen näin selvästi johonkin omaan saavutukseeni - usein en osaa välttämättä iloita saavutuksistani niin suuresti kuin pitäisi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen aloittanut ns. pohjalta. Olen nähnyt mitä tämä työ on ja olen ymmärtänyt, että en halua loppuelämääni tällaista työtä tehdä. Olen nähnyt vaivaa lukiessani pääsykokeisiin ja sainkin opiskelupaikan jota tavoittelin. Ja uskon, että suurimmaksi osaksi se johtui siitä että minulla oli suuri halu saada muutosta elämääni - iso motivaatio lukea pääsykokeisiin jotten jämähdä paikoilleni.

Siis perussuomalainen on sellainen, että ikinä ole mikään hyvin. Sen huomaa hyvin kun puhuu esimerkiksi rahasta tai onnellisuudesta. Olen muuten toisinaan tutuilta kysynyt heidän tuloistaan ja on aina yhtä hauskaa seurata millaisia reaktioita se saa aikaiseksi. Ja 98% kohdalla en ole saanut vastausta kysymykseeni, lähinnä ihmettelyä kuinka kehtaan edes kysyä.

Kun tähän vielä lisätään suomalaisten kateellisuus ja katkeruus ylipäätänsä kaiken suhteen on aikamoinen soppa syntynyt. Epäilen, että suurin kateuden aiheuttaja ihmisten välillä on raha. On isku selkään kun naapuri tienaa enemmän kuin sinä itse. Jotenkin vihaan tätä suomalaisten ajattelutapaa.

Se, että joku tienaa enemmän kuin sinä ei ole sinulta pois. Myös sinulla on samanlaiset mahdollisuudet menestyä elämässä kuin naapurillasi. Menestymisen eteen pitää tehdä töitä, ja toiset jaksavat tehdä töitä enemmän kuin toiset. Myös kohtalolla on toki väliä - mutta en silti näe, että miksi pitää olla niin järkyttävän katkera kun toisille käy joskus parempi tuuri kuin itsellä. Fakta on kuitenkin se, että yhdenkään ihmisen elämä ei ole ruusuilla tanssimista jokaisella osa-alueella. Toisin sanoen toisilla ihmisillä käy mäihä esimerkiksi hyvän parisuhteen löytämisen kanssa, toisilla taas työnsaannin suhteen. Yhdelläkään ihmisellä ei ole sellaista elämää, että 24/7 menisi hyvin. Jokaisen ihmisen elämässä on hyviä sekä huonoja osa-alueita. Yhdelläkään ihmisellä ei ole jatkuvasti kaikki hyvin vaan jokainen ihminen kokee kriisejä elämässään. Varmasti.

Ohjeeni siis on, että TOIMIKAA. Jos olette epätyytyväisiä johonkin niin ei ole kiellettyä hakea muutosta. Muutos voi olla toisinaan todella kaivattukin asia joihinkin elämän osa-alueisiin. Toisille muutos on vain hyvin pelottava asia. Oli itsellenikin, mutta kun sen hypyn tuntemattomaan uskaltaa tehdä ja parin kuukauden päästä huomaat olevasi edelleen hengissä - tuo se tietynlaisen voimaantumisen tunteen. Sellaisen, että hei jes, mä tein sen! Fiilis on entistä parempi mitä parempi ratkaisu muutoksen tekeminen on ollut. Ja tähän muutokseen varmasti moni toteaa, että ei voi kun tulotasot tippuu jnejne. Tässä se salsisuus onkin; elämä on valintoja! Kun jollain saralla menee hyvin, menee ehkä toisella vähän huonommin. Ikinä ei voi kuitenkaan olla täysin hienosti asiat. On siis laitettava asiat tärkeysjärjestykseen ja toimittava sen mukaan. Onko sinulle tärkeämpää isot tulot vai työ josta nautit? Niinpä, siinä on pohdittavaa jokaiselle. Mutta jokaisella on mahdollisuus.

Minusta on täysin turha olla kateellinen toisille esimerkiksi rahasta, sillä luultavasti sinun elämässäsi on jotain paljon paremmin kuin heillä. Raha ei tuo onnea. Ehkä sinulla on rakastava perhe, lapsia jne. mitä rahalla ei saa. Ole onnellinen niistä.

Pointtini on se, että on tärkeää ettei ikinä anna periksi vaan jatkaa yrittämistä. Se että nyt menee huonommin ei tarkoita sitä, että pitäisi alistua kohtaloonsa. Aina on mahdollisuus parempaan - kunhan jaskaa tehdä töitä sen eteen. Meillä jokaisella on mahdollisuus hakea elämäänsä positiivista muutosta, kehittää itseämme ja omaa elämäämme parempaan päin.

Minusta tuntuu, että monet ihmiset ovat tyytyneet kohtaloonsa ja katkeroituneet sen vuoksi. Fakta on se, että elämä voi muuttua kunhan uskoo siihen itse. On myös erittäin tärkeää, että osaa arvostaa nykyistä elämää - niitä asioita joita elämässäsi on nyt hyvin. Sillä kuten edellä mainitsin, niin elämä ei ikinä tule olemaan niin helppoa ja sujuvaa että jokaisella osa-alueella menisi hyvin. Ehkä hetkellisesti, mutta on ymmärrettävä että elämä on jatkuvaa muutosta. Tulee hyviä aikoja, tulee huonoja aikoja - mutta fakta on ettei mikään ole pysyvää. Niin armotonta kun elämä onkin, että yhden sadasosasekunnin aikana meiltä voidaan ottaa kaikki pois. Myös paha voi muuttua hyväksi yhtä pienessä ajassa.

Olen itse saanut paljon positiivista voimaa elämääni siitä, että olen vaatimaton. Koen, että olen onnellinen juuri tässä ja juuri näin vaikka elämääni ei tulisi mitään lisää. Ehkä siksi olen hyvä rahan säästämisessäkin; en tarvitse koko ajan jotain uutta vaan se oikeastaan ahdistaa minua. Olen onnellinen niin pienistä asioista, että vaikka elämästäni vietäisiin jotain pois niin uskon löytäväni onnen elämääni uudelleen. En tarkoita ettenkö tuntisi surua ja katkeruuttakin, mutta se onnellisuus on elämänasenne. Asenne, ettei anna periksi kun tulee vastoinkäymisiä. Onnellisuus ei ole saavutettu elämäntila, vaan se on ominaisuus jota on osattava ylläpitää vaikkei elämä olisi täydellistä. Se, että tajuaa elämän olevan risaista ja epätäydellistä lohduttaa minua oikeastaan paljon. Ymmärrän, ettei minun ole edes tarkoitus saavuttaa mitään täydellisyyttä elämäni suhteen. Tarkoitukseni on elää, juuri tässä. Se tekee minut onnelliseksi. Sen ymmärtäminen tekee minut onnelliseksi.

Olen itse ainakin henkilökohtaisesti niin kyllästynyt ihmisten valittamiseen ja katkeroitumiseen. Varsinkin suomalaiset ovat hyvin negatiivisia. Toisinaan jopa "hävetää" olla onnellinen ja iloinen ns. ilman syytä. Monet usein kysyvät, että mikä minua vaivaa kun naureskelen tai että mitä hyvää nyt on sattunut kun noin naurattaa. Vastaukseni on aina kuitenkin, ettei ole sattunut mitään erikoista vaan minulla on perushyvä fiilis suurimman osan ajasta.

Ja tämä kaikki mitä olen kirjoittanut on PALJON melankoliselta (surullisuuteen taipuva) sekä syvällisesti ajattelevalta ihmiseltä iso ponnistus. Olen tehnyt tämän ajattelutavan löytämiseen paljon aikaa, sillä vielä 5 vuotta sitten olin todella hukassa elämäni kanssa enkä todellakaan ajatellut näin. Nyt kun olen kuitenkin tutkiskellut elämää ja itseäni, on nämä asiat tullut päähäni oikeastaan itsestään. Hyvä niin, sillä tiedän pötkiväni pitkälle näiden rahkeiden kanssa jotka olen omiin ajatuksiini etsinyt. Oikea polku on löydetty, mutta nyt on jatkettava sen kulkemista ja katsoa ettei eksy reitiltä. Olen myös tullut siihen tulokseen, että osittain syvällisten ihmisten/melankolistenkin on helpompi löytää se onni elämäänsä, koska tämäntyyppiset ihmiset ymmärtävät elämän ymmärtämättömyyden ja rajallisuuden. Tarkoituksemme täällä ei ole haalia itsellemme kaikkea mahdollista onnea, vaan kulkea täällä hetki ja nauttia niistä pienistä iloista jotka elämäntiellemme on jostain kumman syystä sattunut.

ILOLLA, Sonja. <3