keskiviikko 10. helmikuuta 2016

MINIMALISMI: Mies yllätti

Kirjoitin viime lauantaina postauksen siitä kuinka mies hankaloittaa minimalismia. Makuuhuoneemme nurkassamme oli siis säkki, joka oli ollut siellä pari kuukautta eikä ollut sinä aikana liikkunut sieltä minnekään. Siihen oli oikeastaan tottunut jo sillä tapaa kuin tiettyihin sisustuselementteihin tottuukin, en jaksanut ihmetellä enää päivittäin säkin olemassaoloa. Toisinaan se kuitenkin ärsytti aika paljonkin..

Kun kysyin mieheltä että mitä kassissa on, niin kuulemma vaatteita joita ei tule enää ikinä käyttämään. Kysyin myös että mitä mies meinaa vaatteille tehdä, niin kuulemma viedä kuulemma takaisin yläkertaan varastoon. Poissa silmistä, poissa mielestä you know. Siinä vaiheessa itselläni meinasi mennä hermot, loppua toivo sekä puski alintajuntaani esiin kuvat meidän sekasortoisesta tulevaisuudesta - millainen hamsterinkolo kotimme olisi 20 vuoden päästä?! Mies oli jopa vielä ihan tosissaan asian kanssa, että minne muuallekkaan ne veisi?! Heitin haaveet nurkkaan siististä kodista tai siitä, että tämä tulisi tästä parempaan joskus muuttumaan. Tiesin, että en saisi kotia siistiksi pelkästään omalla panoksellani sillä miehen talossa tavaroista yli 50% on hänen tavaroitaan, eikä minun. Omia tavaroitani siis voin karsia vaikka hamaan tulevaisuuteen, mutta jos toinen elää sotkuisasti ja keräillen olisi minun mahdoton saada mitään tolkkua tähän touhuun.

Olin jo hieman kypsä, että miksi ihmeessä pitää varastoida tavaroita joilla ei tee enää ikinä yhtään mitään. Talo on pieni ja tilaa on vähän, joten se pitää käyttää järkevästi. Ajattelin että miehestä tulee olemaan vielä tulevaisuudessa ongelmia jos nyt jo varastoi kaikkea krääsää. Menetin toivoni ja kuvittelin jo silmissäni millaista meidän elämä tulee tulevaisuudessa elämään - toinen on kuin mikäkin hamsteri ja toinen yrittää elää minimalistisesti. Mahtavaa.

Ajattelin että on iso homma "kouluttaa" hänet tavoille niin, että saisimme oikeasti pidettyä kotimme siistinä ja sellaisena että täällä on mukava asua, molempien. Tottakai parisuhde vaatii kompromisseja eikä voi pitää täysin omia mielipiteitään oikeana - myös toisen osapuolen tapa elää on otettava huomioon päätöksiä tehdessä. Tämä on meidän yhteinen kotimme, joten meidän tulee voida täällä myös molempien elää sillätavoin että molemmat osapuolet tuntevat olonsa kodikkaaksi - tai ainakin mahdollisimman kodikkaaksi.

Tänään kuitenkin yllätyin, koska mies alkoi tyhjentämään kyseistä nurkkaa oma-aloitteisesti. Säkki siis katosi noin vartissa. Ja säkkiä ei viety takaisin yläkertaan vaikka ensin niin uhottiin, vaan mies kiltisti kävi sen läpi ja erotteli tärkeät sekä ei niin tärkeät tavarat. Tavarat jotka menee roskiin, tavarat jotka viedään kirpputorille sekä tavarat joita hän aikoo vielä käytää. Wow, olen todella yllättynyt että tähän oma-aloitteisesti ryhtyi. Mies näköjään osaa yllättää ja minun pitää lopettaa hänen aliarvioimisensa.

Ja mikä tärkeintä sekä omituisinta oli se että en pakottanut tai käskenyt miestä tekemään jätesäkille mitään (vaikka kyllä miljoonat kerrat teki mieli) vaan jollakin ihmeen kontsilla sain keskutelumme ohjattua säkkiin vaivihkaan ja miehen itse ajattelemaan sitä asiaa - "niin, sillekin voisi tehdä jotain".

Keskustelumme ennen säkkioperaatiota meni kutakuinkin näin:

Mies: "Hei katso, Tokmannilla ois tarjouksessa flanellipaitoja"
Minä: "No et todellakaan käy hakemassa. Ootko tosissas vai kusetatko?"
Mies: "No mut hei sais 2 kappaletta 12 eurolla" (tässä vaiheessa tajusin että mies oikeasti yrittää pelotella minua joka vihaa kaikkea ylimääräistä roinaa nykyään.. :D huono vitsi, alkoi syke jo kohoamaan..)
Minä: "No just.."
Mies: "Mutta hei, mulla oli joskus nuorempana flanellipaitoja."
Minä: "Selvä."
Mies: "Ai etkö usko?"
Minä: "Joo uskon, ja nyt ne on varmaan tuolla makuuhuoneessa siinä sun jätesäkissä."

Sen jälkeen alkoi toiminta.. :D
 
 
























                                 
´






Siellä se nyt möllöttää, makuhuoneessa nurkka tyhjänä. Ihanaa voiko ihminen olla näin pienestä onnellinen? :D


Jätesäkin pohjalle jäi hieman vaatteita jotka lähtivät kylmiltään roskiin, koska ei ollut kirpputori/Uffi tavaraa.


Myös tämä kasa lähti roskikseen. Siinä on yhdet farkut ja noin 10 kappaletta t-paitoja jotka ovat tosiaan todella vanhoja ja rikkinäisiä.

















                                                                           
Laatikollinen tavaraa löytyi kuitenkin myös kirpputorille.




















Ainoastaan tämä "hieno" nalle oli jätesäkin uumenista kadonnut teille tietämättömille. Luultavasti se on ainoa asia joka on viety yläkertaan odottamaan parempia päiviä, ehkä tapaamme tämän kaverin uudelleen aikaanaan jos tulee (jos tulee, ehkä tulee, ehkä ei) jälkikasvua..






















Mutta nyt on ainakin nainen tyytyväinen täällä taloudessa. :D Nyt kun mies oli noin ahkera ja yllätti minut tarvitsee minunkin olla vielä huomattavasti ahkerampi ja yllättää mies omalla tavaran karsimisellani. :)

 OLETTEKO TE LÄHIAIKOINA KARSINEET TAVARAA JA MITEN ON SUJUNUT? :) 


2 kommenttia:

  1. Noin kerran vuodessa hävitän suurinpiirtein tuon säkillisen verran tavaraa pois kotoa. En mielestäni edes osta mitään krääsää, mutta jotenkin sitä aina kertyy kaappeihin, tytön huoneeseen ja jopa varastoon. Varasto onkin jännä juttu. Eka sinne säilöö kaikkea "ehdottoman tarpeellista". Sitten kun sitä käy läpi niin vuosien mittaan nuo tarpeelliset tavarat voikin sieltä heittää pois vähä vähältä. Kummaa.

    Terveisin: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas
    http://neljajalkaamaassa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Niin, kai se vaan on että kun elämä menee eteenpäin niin muutumme ihmisenä siinä missä elämämmekin vuosi vuodelta.. Jää asioita tarpeettomaksi mitkä ovat ennen olleet tarpeellisia. Elämään tulee uusia asioita ja sulkee niitä vanhoja sitten pois.. Lisäksi sinulla varmaan jää tytöltäsi vaatteita jotka eivät enää mahdu tai leluja jotka eivät enää miellytä tai hän on kasvanut yli niistä. Tärkeää minusta onkin tämä jatkuva prosessi että käy tavaroita läpi aina tietyn ajan kuluessa ettei päästä kotiaan uudelleen katastrofin partaalle.. Eli tavaroiden karsiminen on ns. jatkuvaa eikä sellainen kerran elämässä tehtävä projekti..

    Ja nuo varastot ovat kyllä yksi riesa ainakin täällä. Tarvitsi vaan kylmällä kädellä käydä ne läpi, ja aionkin omat tavarani varastosta siivota pois. Ongelma on vaan tässäkin edelleen "miehen aarteet" joihin en voi koskea ja miehelläkään ei näytä olevan mitään haluja käydä roinaa läpi tai laittaa kierrätykseen. Siellä ovat ja möllöttävät vuodesta toiseen, tuskin tuo olento enää edes tietää mitä omistaa vaan sinne on viety kaikkea tavaraa pois silmistä kun ei ole raaskittu hävittää.. Voi löytyä mielenkiintoisia asioita kun käy niitä aikanaan läpi.. :)

    Terveisin, Sonja

    VastaaPoista

Olen iloinen saamistani kommenteista. Pidetäänhän sisältö asiallisena, kiitos. :)