Mies hankaloittaa minimalismia

Tämä säkki on tönöttänyt makuuhuoneemme nurkassa ehkä 2 kuukautta. En ole jaksanut asiasta miehelleni sanoa kun ehkä kerran, sillä talomme nyt on muutenkin kuin maanjäristyksen jäljiltä - kaikki ovat jääneet hieman vaiheeseen remontin jäljiltä. Tai osittain remontti on edelleen kesken ja sen vuoksi säilytystilaa pienessa talossamme ei juuri ole, vaan kaikki ovat vähän kuin tiellä koko ajan minne sitten meneekin. Tuntuu, että tavaraa on joka paikassa ja säilytystilaa ei ole. Ärsyttävää. Sellainen olisi kuitenkin järjestettävissä jos eteinen valmistuisi joskus ja jatkaisimme remontointia yläkerran puoleen.

No mutta takaisin tähän mystiseen ja rumaan säkkiin. Eräs ilta kysyin mieheltä, että mitä ihmettä tossa sun säkissä oikein on. Kuulemma vaatteita. Kysyin, että tarvitseeko hän niitä. Kuulemma luultavasti ei. Kysyin, että mitä hän mahtaa sitten tehdä niille jos ne eivät kerran tule käyttöön enää. Kuulemma vie takaisin yläkertaan. EXCUSE ME, WHAT?! Luulin sen ensin olevan vitsi, mutta ei se ollutkaan. :D Höh. Ilmeeni oli näkemisen arvoinen.

Yritin herralle selittää, että olisikohan mahdollista että hän käy säkin läpi vielä kerran ja lajittelee tavarat joilla on vielä ehkä käyttöä sekä karsii ne tavarat pois joilla ei tule olemaan enää ikinä minkäänlaista käyttöä. Yritin selittää herralle asiallisesti että on täysin turhaa viedä takaisin yläkertaan sellaista tavaraa mikä ei tule ikinä käyttöön enää. Yritin myös vinkata että voisin hinnoitella ne ja viedä kirpputorille jossa minulla on loosi vielä pari viikkoa.

Joojoo katson ne kohta.. No eipä ole vielä katsonut vaikka lupauksesta on aikaa ainakin viikko. Säkki ei myöskään ole liikkunut sinne yläkertaan missä se kyllä olisi poissa mielestä ja poissa tieltä - mutta kuitenkin vastassa tulevaisuudessa aivan sataprosenttisen varmasti. Joskus se tavaroiden karsiminen ja hävittäminen on kuitenkin tehtävä. Viimeistään siinä vaiheessa kun tulee eteen yläkerran remontoiminen tai muutto muualle.

Tässä on myös yksi syy, miksi ei ihan kauheasti ole
tehnyt mieli lähiaikoina sisustella. :-/ Kaikki on niin
vaiheessa että ihan turhaa yrittää laittaa kotia kauniiksi.

En aina ihan täysin ymmärrä tuota miehen logiikkaa, että hän ennemmin lähtee raahaamaan ks. säkkiä takaisin yläkertaan näitä perkuleen tikkaita pitkin kuin että tekisi asialle saman tien jotain ja hävittäisi tavarat tavalla tai toisella. Olen jopa lupautunut tekemään sen hänen puolestaan. Kuvassa on siis meidän keskeneräinen eteisemme, yläkertaan menee tällä hetkellä vain onnettomat tikkaat vaikka portaat siis toki pitäisi olla. Ja tosiaan siellä yläkerrassakin on ihan tarpeeksi rojua edelleen josta myös tarvitsisi päästä eroon.

Mielenkiintoni heräsi että kuinka tärkeää tavaraa säkissä tosiaan on, jos niistä ei olla valmiita luopumaan. Ymmärrän että toisten tavaroiden tonkiminen on hieman kyseenalaista, mutta kyseessä on kuitenkin oma mieheni ja asumme hänen kanssaan samassa taloudessa. Meillä ei siis ole salaisuuksia ja kaikki tavarat ovat käytännössä yhteisiä. Toki tietynlainen yksityisyyskin on esimerkiksi toisen puhelimeen tai henkilökohtaisiin tavaroihin ei kosketa, mutta tällainen roinan paikasta a paikkaan b siirteleminen on ihan okei eikä kiellettyä varsinkaan siivous mielessä. Toki mitään en heitä pois ellei mies anna suostumustaan, vaikka välillä kyllä tekisi mieli salaa hävittää jotain mistä mies ei muuten pysty luopumaan mutta ei huomaisi tavaroiden puuttumistakaan. En kuitenkaan tee niin, koska se ei olisi kovinkaan reilua.

Säkistä paljastui mitä omituisempia asioita. Tunnen mieheni sen verran hyvin, että näistä tavaroista ei tule yksikään enää ikinä koskaan käyttöön. Se oli täynnä t-paitoja jotka ovat liian pieniä miehelleni (joo ehkä voidaan säästää ne meidän tuleville poikalapsille, jos siin sellaisia tulee :D) ja muita vanhoja vaatteita. Löysin sieltä jonkun ihmeellisen irvistävän nallukan mitä varmaan kaikki pikkulapsetkin pelkäisi. Lisäksi siellä oli nallebokserit jotka on tehty varmaan josain koulun käsityötunnilla vanhasta tyynyliinasta, sekä löytyi sieltä myös takin huppukin. Kyseistä takkiakaan ei luultavasti ole enää kuitenkaan olemassa, mutta ehkä sen saa hyvällä tuurilla yhdistettyä johonkin muuhun takkiin. Okei, not. :D Olen luullut että naisille on jotenkin hankalampaa tavarasta luopuminen, mutta alan pikku hiljaa vaihtamaan mielipidettäni. Ei saa yleistää.

Kauhunsekaisin tuntein pakkasin säkin takaisin kasaan ja jätin nököttämään nurkkaansa kiltisti yksikseen. Tehkööt mies sille mitä haluaa, en aio olla natsiakka joka määräilee toista. Ehkä hänellä on tavaroista luopuminen hieman haastavampaa kuin minulle itselleni tällä hetkellä. Ehkä hän tekee vielä surutyötä luopumisen suhteen. Toivon kuitenkin että ennen kesää tämä säkki lähtee makuhuoneestamme - meni se sitten takaisin yläketaan tai kirpputorille, kunhan jonnekkin keräilemästä pölyä. Toivon myös että remontti alkaisi pikku hiljaa valmistumaan, jotta saataisiin jonkinlaista tolkkua tähän asumiseen. Täällähän tulee ihan hulluksi.. :D

Oli miten oli, olen miehelleni sanonut että minä en sitten seuraavan muuton koittaessa kanna sitä turhaa roinaa mihinkään suuntaan mitä hän on kerännyt nurkkamme piukkaan. Lupaan sen sijaan olla vastuussa omista romuistani (ja pyrinkin hävittämään kaiken ylimääräisen turhan elämästäni sitä ennen!) ja auttaa niiden tavaroiden suhteen mille on oikeasti tarvetta. Mutta kaiken turhan hamstraamansa tavaran hän saa ihan itse hoitaa minne haluaa (kunhan ei sitten uuteen kotiimme) ellei suostu kanssani karsia turhaa tavaraa yhteistuumin nyt jo pois. 

Olen ainakin itse huomannut että minulle ottaa voimille todella paljon sotkuinen talo. Haluaisin siistin kodin mitä on kiva sisustaa. Se on kuitenkin mahdotonta kun ei ole mitään säilytystilaa ja pieni talo muutenkin. Joka nurkka ja kolo on täynnä tavaraa. Siivoaminen on hankalaa koska se on vain tavaroiden paikasta a paikkaan b siirtämistä. Lisäksi on hankalaa edes siivota koska 70% tavaroista on miehen ja en todellakaan tiedä mihin saan koskea ja mihin en. Sitten minua syytetään kun jotain tavaraa ei löydy koska olen siivonnut ja siirrellyt niiden paikkaa. Huoh. On oikeasti hankala muuttaa toisen kotiin, olisi niin paljon kivempi muuttaa yhteiseen taloon suoraan niin ei olisi sellainen olo että joudun olemaan omassa kodissani jollakin tapaa varuillani ja miettiä mitä tässä voi tehdä. Jotenkin tuntuu että olen voimaton siivoamisen suhteen, koska jos toinen ei auta minua karsimaan tavaraa niin en pysty myöskään siivoamaan paikkoja kuntoon itsenäisesti päätöksiä tehden. Ainoastaan pystyn siivoamaan omia tavaroitani. No ehkä tämä tästä pikku hiljaa kun vuosia tulee toisen kanssa lisää ja saan puskettua miestä tossun alle. Haha, no ei vaan. :D

Näiden kaikkien "ongelmien" saattelemana minulle on tullut ihan järkyttävä talokuume. Haluan ostaa yhteisen kodin mieheni kanssa. Haluan että teemme yhdessä kodistamme omanlaisemme - nythän minä olen käytännössä tunkeutunut miehen reviirille ja tämä talo on täysin hänen kaltaisensa. En pidä tätä ihan niin suuresti kotinani kuin oikeasti haluaisin pitää. En viihdy täällä niin hyvin kun haluaisin viihtyä. En tunne oloani niin kodikkaaksi kuin toivoisin tuntevani. Odotan sitä aikaa että valmistun koulusta ja saisin työpaikan jotta voisimme toteuttaa yhdessä unelmiamme - ottaa yhteisen askeleen tulevaa kohti ja lopettaa tämä sekasorto. Koen, että täällä miehen kodissa en voi määrätä kuin mikäkin hullu - mutta kyllä yhteisen kodin hankinnassa pieni ämmämäisyys nousisi pintaan eikä sinne sitten enää ihan kaikkea roinaa hamstrattaisikaan. Uskon myös, että talomme ei näyttäisi näin sekasortoiselta jos tilaa olisi enemmän.

En ymmärrä kuinka mies voi olla tuollainen hamsteri. Kun muutimme yhteen ja aloin myymään huonekalujani Facebookin myyntiringissä pois alkoi mies laittamaan vastaan, sillä ne kannattaa kuulemma säästää jos jokin menee joskus rikki. Oikeesti, missäköhän hän kuvitteli että säilytämme kaikki huonekaluja joita löytyy kaksi kappaletta jokaista. No thanks. :D Olen kyllästynyt säilyttämään tavaroita sellaisen pelon vuoksi, että ehkä joskus tarvitsen sitä tai jos vastaava tavara menee rikki niin on sitten varalle toinen.. Mutta jos ajattelisi näin niin olisi elämä aikamoista jossittelua ja kaaosta muutenkin. Ei toimi ei.

Toivon että saan miehellenikin jonkinlaisen valkenemisen asian suhteen aikaiseksi vuosien aikana. Ehkä hän seuraavan muuton koittaessa ymmärtää, että turhaa roinaa on ihan turha kerätä nurkkiin. Hän on suoraan muuttanut tähän taloon vanhemmiltaan joten tavaraa ei ole ollut järkyttävästi kun hän on tähän muuttanut. Vuosien varrella tavaraa on kuitenkin alkanut salakavalasti kerääntymään ja epäilen ettei hän ymmärrä sitä ihan täysin itsekkään.

Ymmärrän myös sen, että on hankala miettiä mitä uskaltaa heittää pois ja mitä ei. Olin sellainen itsekin vielä pari vuotta sitten ja siitä saa oikeasti opetella eroon. Se on kuitenkin tosi palkitsevaa ja tulee jotenkin mielestäkin rauhallisempi. Vihaan nykyään turhaa roinaa ja se vie vaan voimia kun pallottelet sitä kodissasi nurkasta toiseen koska missään ei ole tilaa. Todellisuudessa et edes tarvitse 80% siitä tavaramäärästä. Jos ei osaa luopua niin on niin paljon helpompi viedä tavarat varastoon piiloon - mutta kuitenkaan heittämättä mitään pois. Vuosien varrella tämä valitettavasti kostautuu kun tavaraa on säilönyt vuodesta toiseen. Ihminen sitä paitsi tarvitsee yllättävän vähän tavaraa pärjätäkseen. Jos jotain ei ole tarvinnut moneen vuoteen tulee sitä tuskin tarvitsemaankaan.

Meidän talo on vielä niin pieni, että jos kuvittelisimme esimerkiksi remontoivamme yläkerran joskus asumiskuntoon niin en todellakaan tiedä mitä tekisimme tälle kaikelle roinalle. Viimeistään siinä vaiheessa miehen olisi pakko ryhdistäytyä ja alkaa siivoamaan. Luulen ettei hän edes muista mitä kaikkea omistaa, yläkerrassa kun olen vieraillut on siellä kaikenlaisia cowboy hatuista pieniin juomapikareihin millä ei ole sitten niin mitään käyttöä.

Mutta näihin tunnelmiin. Olen päättänyt että jatkan nyt vain omien tavaroideni karsimista minimiin ja sen jälkeen alan funtsimaan mitä ihmettä teemme noille miehen romuille. Pientä taloa on hankala siivotakin kun joka paikka on täynnä jotain, tosi ahdistavaa. Epäilen että minun koti olisi täysin erilainen jos eläisin yksin. Mutta pitää ymmärtää toistakin, onhan hän rakas mieheni eikä ilmeisesti hänelle ole niin väliä vaikka onkin vähän sotkuista. Ongelma korostuu vielä kun talo on pieni ja säilytystilaa vähän. Toisaalta tässä kohtaa taitaa olla onneni, ettei säilytystilaa ole loputtomiin. :D

No mutta toivon että tilanne korjaantuu tulevaisuudessa. Nyt jatkan omien tavaroideni karsimista ja toivon saavani hyviä tuloksia sen suhteen. Uskon, että tämäkin sekasorto alkaa pikku hiljaa selkenemään kun jaksaa vaan panostaa.

Tammikuussa sain hävitettyä tavaraa kirpputorille noin 2-3 säkkiä. Tosi terapeuttista miettiä että kuinka paljon turhaa roinaa lähti pois ja kuinka paljon tilaa vapautui kodissamme. Sain myös myytyä vanhan kahvinkeittimeni ja aionkin jatkaa tavaroiden blokkaamista nyt helmikuussa. Toivottavasti lähtee toinen sama määrä ulos talosta. Ajattelin blogissa jatkaa kirjoittelua kuinka tavaroiden vähentäminen luonaa.

OLETTEKO TE LÄHIAIKOINA INNOSTUNEET SIIVOAMAAN KOTIANNE JA MILLAISIA TULOKSIA OLETTE SAANEET AIKAAN? :) MINUA KIINNOSTAA MYÖS TEIDÄN TARINAT OMISTA PARISUHTEISTANNE, MENEEKÖ TEILLÄ KAUHEASTI RISTIIN AJATUKSET TAVARAMÄÄRÄN SUHTEEN? OLETTEKO SAANEET OPETETTUA ITSENNE / MIEHENNE TAVARAN KERÄÄMISESTÄ POIS, JA JOS OLETTE NIIN MITEN? :) Kuuntelen mielelläni kokemuksianne sekä mielipiteitänne.