Eilinen positiivisuus siitä kuinka 'mahtavia' maanantait ovat eivät kääntyneet edukseni vaan päivä jatkoi omaa katastrofaalista kulkuaan aamusta asti.
Tulin kipeäksi. Jipii. Huomasin josain vaiheessa koulussa, että nyt ei ole normaali olo. Kotiin päästessä olo oli vielä kahta kauheampi, eikä muutosta ole näkyvissä nyt aamullakaan.
Kuumetta on 38 astetta ja kurkku tosi kipeä. En haluaisi poistua lämpimän peiton alta, koska minulla on koko ajan kylmä. Ei kuitenkaan auta, sillä tänään on mentävä kouluun istumaan noin 3 tunniksi koska työturvallisuuskortti pitää suorittaa. Ilman sitä ei ole menemistä kesätöihin tai juuri muuallekaan töihin.
Hieman ärsyttää, että aina silloin on kaikki pakolliset pahat kun minä sairastun. Yleensä pyhitän kyllä sairastelun itselleni, sillä viisastuneena olen oppinut kokemuksen kautta, että ihan turhaan itseään tunkee kouluun/töihin jos ei ole työkykyinen. Keskittymisestä ei tule mitään ja olo on ihan hirveä.
Mielelläni antaisin itselleni nytkin armoa ja painuisin vain pehkuihin Buranan voimalla mutta kun ei voi. On tosi raskasta ajaakin kipeänä eikä keskittymiskyky ole parhaimmillaan (matkaa kouluun per suunta on 40km).
Vihaan olla kipeänä. Oikeasti. Minusta tulee silloin ihan erilainen kuin yleensä, tai tietty kun ei vaan jaksa olla iloinen kun on niin kamala olo.
No mutta teetä kuppiin, Burana naamaan ja paljon lämmintä päälle. Kai se kolme tuntia koulussa istutaan vaikka päällään.. Toivottavasti pääsen työturvallisuuskokeesta läpi ja pääsen ehjin nahoin takaisin kotiin nukkumaan peiton alle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen saamistani kommenteista. Pidetäänhän sisältö asiallisena, kiitos. :)